Joka kevät, kun aurinko alkaa pilkistelemään tänne Pohjolaan, herää kesäkynsikärpänen kiusaamaan. Odottelen kuin kuuta nousevaa sitä hetkeä, että saan kaivaa neonlakat esiin ja siirtyä ulos kynsikuvia napsimaan. Vaan kuinka sitten aina käykään niin, että kesäkynsien lukumäärä on laskettavissa yhden käden sormilla? Syytän maailmankaikkeutta, mitäs muutakaan.

Tänä kesänä syntyi kolmet varsinainet kesäkynnet, joista kahdet tietysti elokuun loppupuolella. Yleensä kuukauden ensimmäinen postaus täällä blogin puolella on kooste edellisen kuukauden kynsistä, mutta tälläkin kertaa jouduin sen skippaamaan kun näitä kynsiä en ollut edes ehtinyt aiemmin postaamaan.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy Nurme-reissulle tuunatut seilorikynnet. Niin yksinkertainen setti, jota väkersin valehtelematta lähes kolme tuntia! Vähän on päässyt taidot ruostumaan, sillä lopputuloskin on kaukana toivotusta. Etusormen ankkuri sentään oli ihan kiva, yllätyin siitä, että sain sen vapaalla kädellä maalattua noinkin siroksi. Toki ongelma oli lopulta se, että eihän se oikein tuolta näkynyt minnekään.

Käytetyt lakat: O.P.I – Got the Mean Reds* & Love.Angel.Music.Baby, Color Club – Three Wishes*, Essie – All the Wave*, Essence – Wild White Ways, China Glaze – Crushin on Blue‘* + Mont Martén akryylimaalit. Niitit Ebaysta. Päällyslakkana Seche Vite.

Toinen kesälakkaus syntyi viikko sitten sunnuntaina, juuri ennen junan lähtöä Espooseen ja ensimmäisen kouluviikon alkua. Pakkasin mukaan lakkoja laidasta laitaan, mutta tämä lakkaus pysyi niin sinnikkään siistinä torstaihin asti, ettei lakkauksen uusimiselle tullut tarvetta.

Valitsin kynsille sävyjä mukaan pakkaamieni vaatteiden mukaan, sillä olen aivan ihastunut vanhan roosan ja persikan sävyisiin paituleihin ja huiveihin lähiaikoina. Nämä kynnet siis mätsäsivät kivasti koko viikon asuihin tavalla tai toisella.

Kynnet syntyivät muuten sen verran kiireessä, että kuvata en niitä kotosalla ehtinyt. Nämä otokset siis nappasin puhelimella vasta tiistaina, eli lakkaus ei ole enää ihan niin kauniin kiiltävä kuin heti synnyttyään.

Sen verran vingun vielä, että voi noita poloisia kynsiparkoja! Koko kesän hoitamattomuus on päässyt tekemään tuhojansa, ja vaikka kynnet on suhteellisen kivassa mitassa edelleen (oikean käden keskisormea lukuunottamatta, joka rasahti muuttolaatikoita aukoessa) on ne kamalimmassa kunnossa miesmuistiin. Liuskoittumia siellä täällä, phyi! Kynsinauhatkin ovat, jos eivät nyt Saharaan verrattavissa niin ikävän näköiset jokatapauksessa. Onneksi pohjalta on vain yksi suunta, ja se on ylöspäin.