Huomenna on kulunut tasan kaksi vuotta siitä, kun blogin perustin. Ensimmäinen blogipostaukseni käsitteli sitä, kuka minä olen, ja miksi minä haluan blogata kynsistä. Suurin syy blogille oli tuolloin se, että halusin kehittyä kynsitaiteilijana, ja se on edelleen yksi suurimmista syistä bloggaukseeni. Tuolloin kutsuin teidät, ihanat lukijani kulkemaan kanssani matkaa kohti tuntematonta, matkaa kehityksen tiellä. Haaveet oli suuret, mutta silti olen päässyt pidemmälle kuin osasin kuvitellakaan. Joka päivä opin uutta, ja joka päivä blogi tuo elämääni jotain uutta ja jännittävää. Oli se sitten liikuttavan kaunis kommentti tai mielenkiintoinen yhteistyöehdotus, olen jatkuvasti täpinöissäni sen suhteen, että mitä ihanaa blogiharrastukseni tänään tarjoaakaan. En usko, että osaisin enää elää ilman blogia – saati sitten kynsiä. 

Kynsien suhteen olen päässyt jo hyvin pitkälle. Välillä tuntuu, että taitoni kehittyvät valtavin harppauksin, ja välillä liikun vain pieniä askelia eteenpäin. Aina kuitenkin näen edistystä. Monesti kritisoinkin blogissa töitäni, ja toivon, ettei kukaan teistä ymmärrä sitä väärin. En hae “säälikehuja” tai koe muutenkaan olevani mitenkään huono näissä hommissa, mutta tiedän että voisin olla parempi. Sillä silloin, kun ajattelet olevasi valmis jonkin taidon kohdalla -olevasi suoranainen mestari-, silloin loppuu kehittyminen. Tutkiskeleva, realistinen kritiikki ajaa aina eteenpäin. 

Tämän viikon ajan, maanantaista perjantaihin, tullaan tässä blogissa keskittymään kehitykseen ja juhlistamaan sitä. Tulen viikon aikana toteuttamaan useita vanhoja lakkauksiani uudestaan, ja tähtään joka kerta korkeammalle. Lakkaukset valitsen arpomalla kaikkien postausten joukosta jonkun satunnaisen lakkauksen jonka pohjalta suunnittelen uuden, mielestäni paremman version. Katsotaan kuinka käy.

Ennen lakkauksen arvontaa laskin kuukaudet joiden aikana olen blogannut (24) ja arvoin Random.org:in avulla niistä yhden. Numeroksi osui 12. Se oli syyskuu 2015, ja siinä kuussa oli 24 lakkausta. Arvoin siis jälleen numeron 1-24 väliltä joka oli tällä kertaa 6. Kuukauden kuudes postaus käsitteli Kiroilevaa siiliä, ja se löytyy täältä. 

Ensimmäisenä tutkin postauksen kynsiä, ja googlasin kuvia Kiroilevasta siilistä. Vertailin omaa siiliäni ja Kiroilevaa siiliä keskenään ja havaitsin monia erilaisuuksia niissä. Omani oli liian tasaisesti väritetty, kuono oli turhan pieni ja siilin piikitkin melko lyhyet. Kiroilevaksi siiliksi sen ilmekään ei ollut mikään osuvin. Myös kynsien tausta oli hieman tylsä, ja lakkauksesta puuttui kaikki sarjakuvamaisuus. Nämä havainnot tehtyäni oli uuden yrityksen aika. 

Tällä kertaa lakkasin kaikki kynnet valkoisiksi Sally Hansenin White Onella, sarjakuvia mukaillen. Siilejä näkee luonnossa usein lehtikasoissa, joten päätin, että lehtiä oli kynsille lisättävä. Halusin myös kirjoittaa kynsille jotain, joten jätin keskisormen ja nimettömän vapaaksi siiliä ja kirjoitusta varten. Muille kynsille maalasin lehtiä ensin erivärisillä akryylimaaleilla, jonka jälkeen lisäsin niihin yksityiskohtia mustalla akryylimaalilla. Siilin maalasin pomppimaan kiukkuisena nimettömään, ja siinä vaiheessa keskisormen lentävä lause olikin jo helppo keksiä. Jos en työskentelisi koulussa, lukisi siinä varmaan “***** SYKSY!!”, mutta hauskalta tuo näyttää tuollaisenaankin. 

Kynnet viimeistelin Seche Vitellä, ja lopputuloksesta olen oikeasti ylpeä. On mahtavaa huomata, kuinka paljon parempaan sitä pystyykään, kun vähän analysoi töitään.