Follow:
Monthly Archives

toukokuu 2017

    21

    Tämä päivä on päivä muiden joukossa. Se on yhtä sressaava ja hektinen kuin eilinen ja huominen, sillä vielä ei ole pääsykokeita käyty taputtelemassa tehdyiksi. Sen hetki on huomenna, mutta tänään minä vielä luen. Kirja odottaa avaajaansa tälläkin hetkellä, mutta koska tässä päivässä on jotain vallan erityistä, halusin varastaa pienen hetken vuorokauden ajasta ja käyttää sen näppäimistön äärellä. 
    Tänään on minun syntymäpäiväni. Tänään en juhli itseäni enkä muita, sillä tosiasia on se, etten voi hukata aikaa. Toisaalta se harmittaa. En haluaisi mitään suurta, mutta piipahdus jäätelökioskilla ja loppupäivä rannalla pyörii haaveissa. Onneksi ehdin toistekin ♥.

    Kuvissa näkyy viimeisimpiä kynsiä, joita olen rakennellut ystävilleni. Niitä katsellessani ja tämän päivän merkitystä ajatellessani olen kiitollinen. Tänään minä täytän 21 vuotta, ja olen lähempänä omia unelmiani kuin koskaan aiemmin. 
    Minulla on välittävä perhe, hyviä ystäviä ja oma, kultaakin kalliimpi mies. Meillä on oma yhteinen koti ja nelijalkainen ystävä. Sen lisäksi tiedän mitä haluan tulevaisuudeltani (ainakin niin tarkkaan, kuin se on mahdollista) ja olen jo ottanut askelia sitä kohti. Tulevaisuus on täynnä haasteita ja se jännittää, mutta hyvällä tavalla. Vatsassa tanssii perhosia. 
    “Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä” – sanotaan, ja nyt jos koskaan tiedän mitä se tarkoittaa.
    Erityisen ihanaa päivää teille kaikille! ♥ Palataan asiaan taas loppuviikosta ♥

    Kun aika on rajallista

    Tänään pääsin töistä kahdelta, ja suuntasin kaupan kautta kotiin. Parkkipaikan löytäminen tutun kauppakeskuksen pihasta oli astetta haastavampaa kuin yleensä, eikä ajokammoni tehnyt parkkihallista yhtään sen helpompaa pysäköimiskohdetta. Muka lyhyeen piipahdukseen upposi puolitoista tuntia, ja kotiovelle pääsin vasta puoli neljältä. 

    Ensimmäinen tunne kotiin saavuttuani oli väsymys. Viime yön unet jäivät turhan lyhyiksi, joten paikkasin niitä tunnin mittaisilla päiväunilla. Herättyäni tein pari harjoitustipillistä akryylikynsiä, ja seuraava puuha olisi hiusten värjäys. Kotikin pitäisi taas siivota, kun huomenna tulee yksi kaverini käymään kynsimallina. 


    Viimeisimmät akryylikynsi-treenailut. Kynnet toteutin Emmelemzi -blogin Emzille, hän oli kovin tyytyväinen! Paranneltavaa löytyy kyllä edelleen, mutta suunta on ylöspäin ♥
    Huominen siis uppoaa niihin kynsiin, sillä kotona olen ehkä puoli kolmelta, ja uusien akryylien rakentamiseen saattaa minun tahdillani mennä helposti se viisikin tuntia. Myös keskiviikkona teen yhdet kynnet, samaten perjantaina. Viikonlopun ohjelmasta en vielä tarkkaan tiedä, mutta pääsykokeetkin lähestyvät uhkaavaa vauhtia joten luulen, että minun pitänee liimata nenä kiinni kirjoihin. 

    Aika meinaa loppua kaiken kanssa jo muutenkin kesken, ja sitten löydän itseni miettimästä, että missä ihmeen välissä minä sen seuraavan postauksen kirjoitan.

    Töitä on jäljellä enää kolme viikkoa, mutta siihen saakka käteni ovat sidotut. Toisin kuin moni muu blogikollegani, en ainakaan tunne itseäni tehotytöksi. Rahkeeni eivät riitä. Jostain täytyy hellittää, jotta toiseen asiaan voi panostaa enemmän. 
    Rakastan bloggaamista, mutta se on minulle niin paljon muutakin kuin pelkkää “julkaise” -napin klikkailua. Teen tätä täydellä sydämellä, ja haluan kirjoittaa tekstit silloin, kun olen hyvällä tuulella. Silloin, kun olen innostunut jostain asiasta ja oikeasti palan halusta päästä kertomaan siitä! Stressaantuneena ja kiireisenä en saa mitään julkaisukelpoista aikaan. 
    Tällä hetkellä minun onkin myönnettävä niin itselleni kuin teillekin, etten vain voi venyttää itseäni joka suuntaan. Välillä on levättäväkin.
    Viimeisimmästä Bette Boxista olen aloitellut jo postausta, joten sen tulen piakkoin julkaisemaan. Sen sijaan tämän kuun loppuneet postaus tipahtaa pois, sillä ne loput blogihetket mitä tässä kuussa ehdin irrottamaan haluan käyttää aiheisiin, joista oikeasti intoilen. Ja kun tähänkään mennessä en ole saanut viime kuun purkkikasaa edes kuvattua, voin todeta, ettei niistä kirjoittaminenkaan hirveästi tunteita herätä. Eri asia taas sitten, kun aikaa on enemmän eikä jokainen koneella vietetty hetki ole pois jostain “tärkeämmästä”.
    Pyrin siihen, että blogi ei hiljenisi tyystin, mutta en voi myöskään tehdä lupauksia tulevasta tahdista. Postaan sitten, kun ehdin ja se tuntuu hyvältä. Kesäkuussa sitten helpottaa, kun pääsykokeetkin on jo takanapäin ♥

    Pitkästä aikaa negative space kynnet

    Eilinen väriteema jatkuu, sillä tämänkin päivän kynsistä löytyy vihreän ja punaisen sävyjä. Toki sävyt on erityyliset, eikä ne peilaa niin nätisti viime postauksen pulveriin verrattaessa.
    Viikonloppua varten olin siis pitkästä aikaa toteuttanut negative space kynnet. Halusin yhdistää vaaleanpunaista ja vihreää, sillä nyt minulla on menossa jokin ihmeellinen rakkauskausi noihin kahteen. Ja koska värit oli niin täydelliset yhdessä, eivät ne vaatineet kummoisiakaan koristeluja kaverikseen.
    Lakkoina käytin siis O.P.I:n Uh Oh Roll Down The Windowia sekä Essien Backseat Bestiesia*. Rajat tein aluksi Mi Nailsin Single Chevron* -vinyyleillä, mutta kun onnistuin möhlimään pari kynttä (vaaleanpunaiset lakat pääsivät karkaamaan vinyylin alta) jouduin vähän improvisoimaan ja tässä kohtaa lisäsin vapaalla kädellä maalatut vihreät raidat vaaleanpunaisen alueen rajalle. Kynnet näyttivät jo tässä kohtaa ihan näteiltä, mutta kyllä ne kaipasivat pikkuisen blingiä. Vaaleanpunaiset lasistrassit saivat kelvata tällä erää, ne kiinnitin Seche Vitellä. Samaa pikakuivattajaa vetäisin vielä lopuksi kerroksen kaikille kynsille kiiltoa antamaan.
    Millaisia värikausia muilla on meneillään? ♥
     
    *** Tähdellä merkityt tuotteet saatu