Tämä päivä on päivä muiden joukossa. Se on yhtä sressaava ja hektinen kuin eilinen ja huominen, sillä vielä ei ole pääsykokeita käyty taputtelemassa tehdyiksi. Sen hetki on huomenna, mutta tänään minä vielä luen. Kirja odottaa avaajaansa tälläkin hetkellä, mutta koska tässä päivässä on jotain vallan erityistä, halusin varastaa pienen hetken vuorokauden ajasta ja käyttää sen näppäimistön äärellä. 

Tänään on minun syntymäpäiväni. Tänään en juhli itseäni enkä muita, sillä tosiasia on se, etten voi hukata aikaa. Toisaalta se harmittaa. En haluaisi mitään suurta, mutta piipahdus jäätelökioskilla ja loppupäivä rannalla pyörii haaveissa. Onneksi ehdin toistekin ♥.

Kuvissa näkyy viimeisimpiä kynsiä, joita olen rakennellut ystävilleni. Niitä katsellessani ja tämän päivän merkitystä ajatellessani olen kiitollinen. Tänään minä täytän 21 vuotta, ja olen lähempänä omia unelmiani kuin koskaan aiemmin. 

Minulla on välittävä perhe, hyviä ystäviä ja oma, kultaakin kalliimpi mies. Meillä on oma yhteinen koti ja nelijalkainen ystävä. Sen lisäksi tiedän mitä haluan tulevaisuudeltani (ainakin niin tarkkaan, kuin se on mahdollista) ja olen jo ottanut askelia sitä kohti. Tulevaisuus on täynnä haasteita ja se jännittää, mutta hyvällä tavalla. Vatsassa tanssii perhosia. 

“Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä” – sanotaan, ja nyt jos koskaan tiedän mitä se tarkoittaa.