Follow:
Monthly Archives

lokakuu 2014

    Nättiä muttei kaunista

    Heipparallaa!

    Vähän ajan päästä matkustan Tampereelle äitiä, mummua ja siskoa moikkaamaan, toivottakaa onnea, sillä ajamme omalla autolla, sillä kyseisellä, joka tiistaina sammui bensa-asemalle 😀 Pointti nyt kuitenkin on se, että huomenna minusta ei kuulu mitään, eikä välttämättä edes sunnuntaina, riippuen siitä mihin aikaan saavumme Espooseen, mutta jos tulee kamalat vieroitusoireet, voitte vilkaista yläpalkin linkin “Minusta” -taakse, siellä olisi nyt jotain katsottavaa 🙂

    Tänään haluaisin vilauttaa teille tuollaista pikkuista kynsikuvakollaasia, jonka askartelin kynsipisteeni seinälle hieman piristämään. Siitä ei nyt tullut niin hienoa kuin ajattelin, pitäisi ilmeisesti metsästää vain joku taulu tuohon, mutta tämä saa luvan kelvata vähän aikaa, ainakin kynsipöytäni ilme näyttää nyt suloisemmalta.

    Ensin leikeltiin ystäväni kanssa kaikenmaailman kynsiin liittyviä kuvia vanhoista Cosmoista, joista niitä ei kyllä kovin monipuolisesti löytynyt, nyyh. Onneksi sentään löytyi jotakin! 🙂

    Tämän jälkeen liimailin kuvat vaaleanpunaiselle kartongille jonka taakse liimasin vielä valkoisen paperin, ja reunoille painelin koristepaperia. Ihan nätti siitä tuli, mutta ei ehkä kaunis kuitenkaan :’D

    “Nätti muttei sentään kaunis” -teemaa jatkaen ajattelin kuvittaa loppupostauksen parilla kuvalla muistaakseni kolmansista akryylikynsistäni, jotka ovat lähestulkoon katastrofaaliset… Noh, strassit pelastaa! 🙂

    Olen muuten pistänyt merkille, että minulta on nyt useampaankin otteeseen pyydetty tutoriaaleja tänne, mutta en kuollaksenikaan keksi, mistä voisin sellaisen tehdä. Olisiko teillä ideoita? 🙂

    Aurinkoisin terveisin,

    Nena

    I know I can

    Kun olin pieni, äitini yritti saada minut uskomaan itseeni sanomalla, että voin tehdä mitä vain, onnistua missä vain ja saavuttaa mitä vain, kunhan vain tarpeeksi haluaisin. Hän jopa nimikoi minulle ollessani ehkä 11-vuotias oman kappaleen, yhdysvaltalaisen Nasin “I Can” albumilta God’s Son. Yhä nykyään saatan kuunnella sen kun minulle iskee voimakas epäusko itseeni, ja joka kerta sen jälkeen saan voimaa yrittää. Niin myös tässä kynsiharrastuksessa.

    Sillä tehän tiedätte jo, että en tee kynsiä vain pienenä puuhasteluharrastuksena, vaan minä oikeasti haaveilen siitä, että oppisin tekemään näitä hyvin, saisin rahat kasaan kynsikursseille ja jossain vaiheessa tekisin näitä päätoimisesti toiminimen alla, mutta välillä usko itseen romahtaa, ja silloin on hyvä miettiä sellaisia asioita, jotka herättävät voimia yrittää vielä. Se, mikä on teidän tapanne saada itsenne uskomaan itseenne, sitä en tiedä, mutta jos ette itsekään sitä tiedä, se kannattaa selvittää. Siitä voi olla paljon apua tulevaisuudessa.

    Itseensä uskominen nimittäin kannattaa, sillä nyt, kun olen viimeiset kolme kuukautta innoissani puuhaillut kynsien parissa, alan vihdoin pitämään osaa töistäni oikeasti onnistuneina. Kuten esimerkiksi tänään koin pitkästä aikaa ihania onnistumisen tunteita ison kasan, kun väkertelin parit harjoitusakryylit ja vielä vähän viivoja. Alle näpsin vähän kuvia niistä!

    Yllä olevassa kuvassa koitin “Clacier Nail/Ice Nail” -tekniikkaa, josta löysin kivan tutoriaalin Guru_seannail:in Instagramista, täältä. Kokeiluni onnistui mielestäni hyvin, ja kynnestä tuli erittäin kaunis, verrattaessa tavalliseen kirkkaaseen jatkeeseen, joka ei ole läheskään näin kristallimaisen ihana. Tässä ideana on siis se, että kun kynnet rakennetaan muotilla, asetetaan muotin ja kynnen väliin para rypistynyttä foliota, ja kynsi rakennetaan vasta sen päälle, jolloin kynnen alle jää pieniä kolosia jotka aikaansaavat tuon upean efektin. Tykkään!
    Tässä taas olen käyttänyt myös “Glacier/Ice Nail” -tekniikkaa, mutta sen lisäksi upotin kirkkaaseen akryyliin myös kimalleflakeja. Kynsipedin rakensin sillä ihanalla kultaisella akryylijauheella, jonka tilasin Ndediltä. Niin ihanaa kamaa!
    Sitten niitä viivoja, taas kerran 😀 Tartuin siis akryylien väkertelyn jälkeen taas tippiin ja pensseliin, ja aloin vain ilman määränpäätä sutimaan mustia viivoja akryylimaalilla sinne sun tänne, mutta yllättäen rakastuinkin lopputulokseen. Tätä pitää vielä harjoitella, mutta uskon olevani jäljillä 🙂
    Eipä muuta tällä kertaa, kiva kun jaksoitte lukea! 🙂
    Ystävällisin terveisin,
    Nena

    Viivoja… Viivoja… Viivoja!

    Aamulla, kun olin menossa avokin kyydillä kouluun, meidän auto sammui bensa-asemalle. Ironista, eikö? No, kyse ei kyllä ollut siitä, että bensa olisi loppunut, vaan ilmeisestikin akku. Siinä tuli sitten todettua, että taitaa olla entinen koko akku, ja olisi aika hommata uusi. Eihän ne paljoa maksa, mutta siinä kylmäasemalla se tieto ei paljoa lohduttanut. No mies sitten tönäsi Mitsun sivuun tankkauspisteeltä, ja jäätiin soittelemaan puheluita. Lopulta avokin äiti tuli sitten antamaan meille virtaa starttaamiseen omasta autostaan, millä onneksi pääsi liikkeelle ja saatiin ajettua kotiin. Siinä vaiheessa olin kuitenkin jo pari tuntia sitten ehtinyt ilmoittamaan kouluun etten pääse tulemaan, joten jäin sitten kotiin tekemään kynsiä 😀

    Tuli taas tehtyä aika paljon viivoja, ja kuten yläkuvan oikeanpuolimmaisesta kynnestä näkee, alkavat viivat pikkuhiljaa jo sujumaankin 🙂 Keskimmäinen, vihreäpohjainen meni mielestäni aivan lyttyyn ja pieleen kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta ajattelin nyt laittaa sen kuitenkin tänne, että näette, ettei kaikki voi aina onnistua. Myös korsettikoristelua koitin nyt ensimmäistä kertaa, ja siihen nähden se meni ihan mainiosti 🙂 Pisteet olisivat voineet olla hieman symmetrisempiä toisiinsa nähden, mutta ehkä sitten ensi kerralla.


    Tässä siis ylipaksut viivat ja vinot, suttuiset pikkukukat 🙁


    Tästä tuli aikas hieno omasta mielestä, ainakin viivat onnistuivat pitkästä aikaa! 


    Ensimmäinen korsettikynteni 🙂

    Lisäksi testailin noita Ndediltä tulleita akryylejä sun muita kamoja tänään, mutta siitä tulee matskua sitten myöhemmin!

    ~ Nena