Kun olin pieni, äitini yritti saada minut uskomaan itseeni sanomalla, että voin tehdä mitä vain, onnistua missä vain ja saavuttaa mitä vain, kunhan vain tarpeeksi haluaisin. Hän jopa nimikoi minulle ollessani ehkä 11-vuotias oman kappaleen, yhdysvaltalaisen Nasin “I Can” albumilta God’s Son. Yhä nykyään saatan kuunnella sen kun minulle iskee voimakas epäusko itseeni, ja joka kerta sen jälkeen saan voimaa yrittää. Niin myös tässä kynsiharrastuksessa.
Sillä tehän tiedätte jo, että en tee kynsiä vain pienenä puuhasteluharrastuksena, vaan minä oikeasti haaveilen siitä, että oppisin tekemään näitä hyvin, saisin rahat kasaan kynsikursseille ja jossain vaiheessa tekisin näitä päätoimisesti toiminimen alla, mutta välillä usko itseen romahtaa, ja silloin on hyvä miettiä sellaisia asioita, jotka herättävät voimia yrittää vielä. Se, mikä on teidän tapanne saada itsenne uskomaan itseenne, sitä en tiedä, mutta jos ette itsekään sitä tiedä, se kannattaa selvittää. Siitä voi olla paljon apua tulevaisuudessa.
Itseensä uskominen nimittäin kannattaa, sillä nyt, kun olen viimeiset kolme kuukautta innoissani puuhaillut kynsien parissa, alan vihdoin pitämään osaa töistäni oikeasti onnistuneina. Kuten esimerkiksi tänään koin pitkästä aikaa ihania onnistumisen tunteita ison kasan, kun väkertelin parit harjoitusakryylit ja vielä vähän viivoja. Alle näpsin vähän kuvia niistä!
Yllä olevassa kuvassa koitin “Clacier Nail/Ice Nail” -tekniikkaa, josta löysin kivan tutoriaalin Guru_seannail:in Instagramista,
täältä. Kokeiluni onnistui mielestäni hyvin, ja kynnestä tuli erittäin kaunis, verrattaessa tavalliseen kirkkaaseen jatkeeseen, joka ei ole läheskään näin kristallimaisen ihana. Tässä ideana on siis se, että kun kynnet rakennetaan muotilla, asetetaan muotin ja kynnen väliin para rypistynyttä foliota, ja kynsi rakennetaan vasta sen päälle, jolloin kynnen alle jää pieniä kolosia jotka aikaansaavat tuon upean efektin. Tykkään!
Tässä taas olen käyttänyt myös “Glacier/Ice Nail” -tekniikkaa, mutta sen lisäksi upotin kirkkaaseen akryyliin myös kimalleflakeja. Kynsipedin rakensin sillä ihanalla kultaisella akryylijauheella, jonka tilasin Ndediltä. Niin ihanaa kamaa!
Sitten niitä viivoja, taas kerran 😀 Tartuin siis akryylien väkertelyn jälkeen taas tippiin ja pensseliin, ja aloin vain ilman määränpäätä sutimaan mustia viivoja akryylimaalilla sinne sun tänne, mutta yllättäen rakastuinkin lopputulokseen. Tätä pitää vielä harjoitella, mutta uskon olevani jäljillä 🙂
Eipä muuta tällä kertaa, kiva kun jaksoitte lukea! 🙂
Ystävällisin terveisin,
Nena
