Viisi… Viisi.
Viisi, vai voiko se olla jo kuusi? Kuusi kuukautta… Miten pitkä aika. Voiko edes uskoa, että niin pitkä. Pakko varmaan tarkistaa. Näyttäisi siltä, että viimeisin postaus on julkaistu toukokuun seitsemäntenä päivänä, ja nyt onkin tosiaan jo joulukuu. Ei taida viisi, eikä kuusikaan kuukautta riittää. Hiljaisuutta kesti kaiken kaikkiaan seitsemän kuukautta.
Tiedän, että olen teille selityksen velkaa. Ennen katoamistani lupasin päivitellä blogia vielä toukokuussa, ja Instagramia koko kesän. Kerroin myös, että palaisin blogin ääreen viimeistään syksyllä. Olen pahoillani, ettei näin käynyt.
Alunperin toukokuun postaukset jäivät välistä, kun sairastuin kuun loppupuolella keuhkokuumeeseen. Sairaalassa vietin tuolloin lähes viikon, ja sen jälkeen meni monta viikkoa toipuessa. Heti, kun vain kykenin, lähdin töihin. Muistaakseni makasin kotona viikon sairaalasta päästyäni, ja sen jälkeen aloitin sijaiskeikat päiväkodeissa. Myöhemmin tein pääpainoisesti promootio-keikkoja, joiden lisäksi työskentelin pitkälle loppukesään myyntitöissä. Tuolloin työpäiväni olivat keskimäärin 10-13 tunnin mittaisia, ja kaiken vapaa-ajan käytin kesästä nauttien. Kesän aikana näinkin paljon vanhoja ystäviä, sain uusia työkavereita, piipahdin muutamissa kesätapahtumissa, uin järvessä, meressä ja Serenan uima-altaissa, söin luvattoman paljon jäätelöä ja keräsin sellaiset rusketusrajat, jotka ovat näkyvillä vielä tänäkin päivänä. Viime kesää parempaa kesää en muista koskaan eläneeni.
Kesän jälkeen olikin aika palata kotiin Lappeenrantaan. Eikä mennyt viikkoakaan, kunnes romahdin. Vuosia sitten taltutettu masennus kurotteli pitkillä, kalpeilla sormillaan ja hetkeen mikään ei taas tuntunut miltään. Muistatte ehkä, että muutimme tänne melko vastikään, sillä mieheni aloitti opiskelut paikallisessa yliopistossa. Oma kouluni sen sijaan sijaitsee pääkaupunkiseudulla, eikä minulla ole minkäänlaista, arjen yhteen kurovaa tekemistä näillä seuduilla. Ei mitään keinoa tutustua uusiin ihmisiin, tai ketään vanhoja tuttuja, joihin törmätä edes sattumalta lähikaupassa. Edellisvuonna olin vielä niin uppoutunut blogiin ja opiskeluun, että en juuri kantanut huolta yksinäisyydestä. Mutta viime kesä sai ajatukseni muuttumaan. Nyt blogi alkoi ahdistamaan, halusin saada oikeita ystäviä. Tuskin kukaan haluaa elää koko elämäänsä tietokoneen takaa.
Syksyn aikana olenkin keskittynyt oman elämäni palasten paikoilleen asettelemiseen. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut jokusen kaverinkin. Tänään voin sanoa olevani onnellinen, ja odottavani huomista ilolla. Siksi koen, että olen vihdoin valmis myös palaamaan lempiharrastukseni pariin. Uskokaa kun sanon, blogia on ollut kova ikävä!
Kuvissa edustaa pörröinen lapsoseni, karvainen paras ystäväni. Nadian iloinen hännän heilutus tuo valoa synkempiinkin päiviin ♥
Tervetuloa takaisin! Hyvä että elämä alkaa taas järjestyä <3 . Aloita hissukseen, eikä täyttä häkää, niin ei tule stressiä. Sitä riittää muutenkin, ainakin täällä. Opinnäytetyössä tuli takapakkia ja vaikka mitä.
Kiitos Hanna! <3 Ikävää kuulla, että opinnäytetyön kanssa tuli ongelmia 🙁 Kovasti tsemppiä sen kanssa, toivottavasti stressikin helpottaa pian.
Ja joo, kyllä mä vähän ajattelin, että alkaisin päivitellä blogia nyt huomattavasti harvempaan tahtiin kuin aiemmin on ollut tapana. Tuntuu, että muuten se vie kaiken vapaa-ajan. Mutta katsotaan nyt, että millaiseen postaustahtiin päädyn 😀
Ihanaa kun oot palaillut takaisin blogin pariin! Sun postauksia onkin ollut ikävä 🙂 Tosi kurja kuulla, että sulla on ollut henkisesti noin rankka syksy, mutta pääasia jos asiat ovat nyt jo paremmin ja sulla on mieli taas iloisempi<3 Asiat täytyy tosiaan aina laittaa tärkeysjärjestykseen ja oma hyvinvointi, terveys ja muu menevät kyllä ehdottomasti blogin edelle. Etkä mun mielestä ole edes mitään selitysiä velkaa kellekään, mutta ihan huippua tosiaan jos taas palailet bloggaamisen pariin 🙂
Ihan älyttömän kivaa huomata, että joku vielä muistaa koko blogin näinkin pitkän ajan jälkeen! 😀 Kiitos kommentistasi Linda <3 Tuskin tässä tosiaan kukaan olisi selityksiä vaatinut, mutta mukavampaa se on aloittaa koko homma puhtaalta pöydältä kun saa jaettua vähän niitä syitä, miksi bloggaaminen jäi. Nyt on kyllä kivaa palata ruudun äärelle, kun on saanut vähän omaa elämää parempaan järjestykseen 🙂
Mukava kuulla susta pitkän ajan jälkeen ♥
Kiitos, kiva kuulla <3 Musta on niin ihanan kotoisaa asettua pitkästä aikaa ruudun taakse, ja antaa näppiksen rummuttaa. Toisin sanottuna, onpa mukavaa olla takaisin täällä 🙂
Nenaa, juu aar bäk! ? ihanaa että palailet pikkuhiljaa bloggailemaan, välillä käynyt kurkistelemassa että joko nyt.. ? oma bloggaustoiminta kulkee syvissä vesissä edelleen, mutta yritän olla sille armollinen, on hirveästi kaikkea muutakin tässä ollut ? kaikki aikanaan, ihanaa että olet nyt tässä! ❤️
Hei apua, kiitos ihana! <3 Innolla jään odottelemaan, jos säkin aktivoituisit blogin puolella 🙂
Nyt täytyy tunnustaa että luen niin vähän enää mitään blogeja, että en ole edes ihmetellyt minne katosit. Ehkä silloin keväällä joo, koska postauksia tuli kuitenkin luettua niin kauan kuin niitä tuli 🙂 tsemppiä sulle, on varmasti raskasta asua uudella paikkakunnalla ja luoda verkostoa. Hyvä että suunta on jo parempi. Täällä innolla kynsipostauksia odotellen?
Hei mutta eihän sitä nyt kaikkien katoavien blogien perään kerkiäkään ihmettelemään, eihän siinä jäisi aikaa enää muulle tekemiselle lainkaan 😀 Mutta omasta kokemuksesta tiedän, että joidenkin blogien hiljeneminen saattaa häiritä vielä pitkänkin ajan päästä, ja siksi ajattelin, että olisi kiva vähän avata syitä tähän 🙂 Tervetuloa seurailemaan, kynsijuttua tulossa pikapuoliin! <3
Tosi kiva oli nähdä päivitys sinulta <3 Ihanaa joulun odotusta ja toivottavasti kaikki on muuttunut parempaan suuntaan 🙂
<3 Päivä kerrallaan pienin askelin, vai miten se menikään :) Oikein ihanaa joulun odotusta myös sinulle! <3
Tää taas todistaa sen että kyllä se universumi fiksaa. Siis en edes vitsaile et tulit mieleen tässä yksi päivä kun kattelin vanhoja postauksia blogissani ja sun tekemät kynnet tuli vastaan ja rupesin miettii et ei oo vähään aikaan kuulunu mitään.
Ihana kuulla että elämä alkaa taas voittaa ❤️ pitää todellakin käydä kahvilla joku päivä kun satut tänne helsinkiin päin ?
Siis vitsit miten hassu sattuma! 😀 Mutta mä siis seurailen itse sun touhuja Facebookista, ja tosiaan oon monesti miettinyt että olispa kiva törmätä jossain vaiheessa 🙂 Ehdottomasti lähdetään kahville! <3
Sä oot takaisin!! ? mulla meinas jo mennä maailmankirjat sekaisin kun olit tykännyt mun kuvasta instassa. Tuli semmonen fiilis et hetkinen Nena instassa? Nyt täytyy tarkistaa myös blogi. Ihana lukea kuulumisia, samoista syistä olin itse noin 5kk kirjottamatta. Tervetuloa takaisin, sua on kyllä ollut ikävä. Toivottavasti elämä alkaa näyttämään valoisammalta! Ja aivan ihanat hiukset sulla näissä kuvissa ?
<3 <3 <3 Kiitos ihana, mulla meni nyt joku roska silmään :')
Mukava kuulla, että olet takaisin 🙂
🙂
Elämä kantaa <3
<3
Hieno kirjoitus! Oot kokenut paljon, mut kyllä se siitä!
Kiitos! <3
Masennus ei paljon lupia/”sopivaa” ajankohtaa kysele, ikävä kyllä 🙁 Kiva että olosi on jo pikkuisen toiveikkaampi :3
No niinhän se menee. Kiitos Eve, nyt on onneksi suunta jo parempaan päin 🙂
Jee! Ihanaa nähdä sulta postaus. Ja vaikka se ei kenellekään kuulu, on silti kiva, että avasit taustaa venähtäneelle tauolle. Oon miettinyt, mitä sulle kuuluu ja kaivannut sun postauksia. 🙂
Älä kumminkaan ressaa blogista liikoja. Sinä itse oot tärkeämpi! <3
Kiitos Marppa! <3 Kuten huomata saattaa, tässä voi mennä tovi, ennen kuin postaustahti normalisoituu. Jostain syystä tuntuu, että oon ihan rampa näppiksen ääressä. Tekstiä ei synny, tai se on kamalaa luettavaa. Kynsien lakkauksessa on ollut myös aavistuksen epäonnea matkassa, joten katsotaan nyt, mitä tästä saadaan aikaiseksi 😀
Kiva kuitenkin kuulla, että täällä ollaan kuulolla <3
Olikin jo vähän ikävä ja kaipuu sun ihania postauksia, welcome back. Voin samaistua tuohon työtaakkaan, kun tällä hetkellä saa itse vetää tässä ihan täyttä päivää joulun alla. Toivottavasti tuo tuosta hellittää =) Myös sinne mukavaa joulun odotusta!
Kiitos Katri! <3 Ihanaa joulun odotusta myös sinulle, ja kovasti tsemppiä pitkiin työpäiviin <3
Ihana Nena <3
<3 <3 <3
Ihanaa, että olet taas täällä. Pohdiskelin useampaan kertaan, että mitähän siulle kuuluu. Eilen ihailin sin kynsiä, mutta en kerinnyt lueskella pitemmälle. Mietin kyllä, että onkohan jotain erityistä huolta ollut. On kuitenkin ihana kuulla, että alkaa taas helpottamaan <3 *halaus*
Voi että, kiitos <3 Haleja myös sinulle! Ei tosiaan ollut tarkoitus ihan tällä tavalla kadota 🙁
Kuten tiedät, sua on kaivattu ja on ihanaa kun oot taas linjoilla. ?
❤❤❤
Kiva kun tulit takaisin tänne! 🙂
Sen verran pitkään olen tämän blogin kanssa puuhaillut, ettei sitä enää oikeen osaa olla ilmankaan 😀 Ihanaa siis palata! <3