Follow:
Yearly Archives

2018

    Hyvää Joulua!

    24.12.2018
    by
    /
    8 Comments

    Tänä vuonna voidaan piirtää rasti seinään, olen nimittäin pitkästä aikaa saanut tehtyä ihan kunnolliset joulukynnet pyhiksi. Yleensä käy niin, että lakkaan kynnet useaan kertaan jouluisesti ennen varsinaista juhla-aikaa, mutta lopulta en ehdi tehdä hienoja lakkauksia  varsinaista joulun viettoa varten. Tänä vuonna en ollut koristellut yksiäkään teeman mukaisia kynsiä aikaisemmin, ja luultavasti juuri siksi teinkin kaikkeni, että viikonlopun leivonta-pakkaus-siivous-hässäkän keskellä sain repäistyä muutaman hetken myös kynsien lakkailua varten. Ja ai että, kuinka tyytyväinen olen! Näillä kynsillä voikin ilomielin vaihtaa vapaalle ja siirtyä joulun viettoon.

     

    Omalla kohdallani se tarkoittaa reissaamista Suomen ja Viron halki, rentoutumista perheen kesken ja järjetöntä jouluherkkujen mussutusta. Joku toinen valitsee lomareissun etelään oman kullan kainalossa, kolmas viihtyy kotosalla. Miten sitten ikinä päätättekään joulunne viettää, toivon, että vietätte sen hymyssä suin! ♥

    Kynsistä ei nyt olekaan paljoa sanottavaa, halusin jotain punakultaista ja sen pohjalta valitsin lakat ensimmäisenä. Koska aikaa ei juuri ollut, pidin koristelut yksinkertaisina. Uhkarohkeana päädyin leimaamaan, vaikka olin melko varma epäonnistumisestani. Tällä kertaa oli kuitenkin onni myötä, tai ainakin hyvät välineet. Käytössä siis Konadin Barabapa -leimasin* ja O.P.I:n LAMB leimauslakkana.

     

    Käytetyt tuotteet:
    Aluslakka: Kiara Sky*
    Punainen shimmerlakka: Kiko – 493
    Oranssi flakielakka: Nfu Oh – 44
    Kultainen satiinilakka: O.P.I – Love.Angel.Music.Baby
    Päällyslakka: Glisten & Glow – Matte Top Coat*
    + MoYou London Festive 32 -leimauslaatta*
    + Valkoiset strassit & hopeiset mikrohelmet (ebay)
    *Tähdellä merkityt tuotteet saatu

     

    Oikein Hyvää Joulua jokaiselle! ♥

    Kynsikuulumisia

    20.12.2018
    by
    /
    18 Comments

    Loppukesän ja syksyn aikana kului viikkoja, jolloin en lakannut kynsiäni lainkaan. Oikeastaan, en tehnyt niille yhtään mitään. En hoitanut öljyillä, en siistinyt kynsinauhoja. Hädin tuskin jaksoin edes viilata niitä. Eikä sillä, että viilaamiselle juuri tarvetta olisi ollutkaan, kun ne katkeilivat muutenkin minkä ehtivät. Aina, kun Facebookia tai Instagramia läpi surffatessani vastaan osui kuva jonkun kynsistä, selasin äkkiä ohi. Kaipasin kauniita kynsiäni, mutta en löytänyt mistään energiaa niistä huolehtimiseen. Tiesin, että kynsien kasvatus vaatisi päivittäistä hoitoa ja määrätietoisuutta, jota minulta ei löytynyt.

     

    Olen tainnut joskus mainita, etten varmaan ikinä enää ottaisi itselleni rakennekynsiä. Vaan kuinkas kävikään. Kun omista kynsistä ei ollut juuri mitään jäljellä, ja keinot niiden kasvattamiseen oli vähissä, alkoivat akryylitarvikkeet laatikossaan kovasti houkuttelemaan. En ollut myös pitkään aikaan tehnyt rakennekynsiä kenellekään, ja ajattelin, että harjoittelu voisi olla mukavaa. Niin syntyikin nämä kuvien kynnet, ensimmäiset akryylit, joita itselleni olen vuosiin tehnyt.

    Tykkäsin lopputuloksesta, ja pitkästä aikaa sainkin ihailla omia kynsiäni. Ajattelin oikeastaan pysytteleväni akryyleissä vähän pidempäänkin, sillä takuu siitä, että kynnet näyttävät kauniilta useita viikkoja ilman minkäänlaista vaivaa, tuntui melkoiselta helpotukselta.

     

    Mutta tuskin meni paria viikkoakaan, kun aloin ikävöimään sitä, miltä omat pitkät kynteni tuntuivat ja näyttivät. Ne olivat joustavammat ja ohuemmat, kun rakennekynnet taas tuntuivat ikävän muovisilta. Akryylien kasvuraja alkoi myös häiritsemään melko äkkiä, ja sen takia päädyinkin poistamaan nämä jo vajaan neljän viikon kuluttua. Pakko kuitenkin myöntää, kuinka ilahduttavaa oli huomata, ettei kynnet lähteneet ilmaantumaan tuona aikana ollenkaan! Todennäköisesti ne olisivat pysyneet vielä toisetkin neljä viikkoa, jos en olisi niitä päättänyt poistaa.

     

    Näistä rakennekynsistä luovuin siis aika tarkalleen viikko sitten, ja ensimmäiset pari päivää menin nakukynsillä joita läträilin kynsinauhaöljyllä pitkin päivää. Tällä hetkellä omat kynteni ovat lyhyehköt, ja joiltain osin hauraat. Tilanne on kuitenkin parempi kuin ennen akryylejä, joten ilolla jatkan näiden kasvattelua. Ja hei, yksi kiva lakkauskin on tullut jo tehtyä! Siitä kerron lisää sitten seuraavassa postauksessa.

     

    No, yllätyittekö?

    Viisi, kuusi, seitsemän.

    9.12.2018
    by
    /
    36 Comments

    Viisi… Viisi.

    Viisi, vai voiko se olla jo kuusi? Kuusi kuukautta… Miten pitkä aika. Voiko edes uskoa, että niin pitkä. Pakko varmaan tarkistaa. Näyttäisi siltä, että viimeisin postaus on julkaistu toukokuun seitsemäntenä päivänä, ja nyt onkin tosiaan jo joulukuu. Ei taida viisi, eikä kuusikaan kuukautta riittää. Hiljaisuutta kesti kaiken kaikkiaan seitsemän kuukautta.

    Tiedän, että olen teille selityksen velkaa. Ennen katoamistani lupasin päivitellä blogia vielä toukokuussa, ja Instagramia koko kesän. Kerroin myös, että palaisin blogin ääreen viimeistään syksyllä. Olen pahoillani, ettei näin käynyt.

    Alunperin toukokuun postaukset jäivät välistä, kun sairastuin kuun loppupuolella keuhkokuumeeseen. Sairaalassa vietin tuolloin lähes viikon, ja sen jälkeen meni monta viikkoa toipuessa. Heti, kun vain kykenin, lähdin töihin. Muistaakseni makasin kotona viikon sairaalasta päästyäni, ja sen jälkeen aloitin sijaiskeikat päiväkodeissa. Myöhemmin tein pääpainoisesti promootio-keikkoja, joiden lisäksi työskentelin pitkälle loppukesään myyntitöissä. Tuolloin työpäiväni olivat keskimäärin 10-13 tunnin mittaisia, ja kaiken vapaa-ajan käytin kesästä nauttien. Kesän aikana näinkin paljon vanhoja ystäviä, sain uusia työkavereita, piipahdin muutamissa kesätapahtumissa, uin järvessä, meressä ja Serenan uima-altaissa, söin luvattoman paljon jäätelöä ja keräsin sellaiset rusketusrajat, jotka ovat näkyvillä vielä tänäkin päivänä. Viime kesää parempaa kesää en muista koskaan eläneeni.

    Kesän jälkeen olikin aika palata kotiin Lappeenrantaan. Eikä mennyt viikkoakaan, kunnes romahdin. Vuosia sitten taltutettu masennus kurotteli pitkillä, kalpeilla sormillaan ja hetkeen mikään ei taas tuntunut miltään. Muistatte ehkä, että muutimme tänne melko vastikään, sillä mieheni aloitti opiskelut paikallisessa yliopistossa. Oma kouluni sen sijaan sijaitsee pääkaupunkiseudulla, eikä minulla ole minkäänlaista, arjen yhteen kurovaa tekemistä näillä seuduilla. Ei mitään keinoa tutustua uusiin ihmisiin, tai ketään vanhoja tuttuja, joihin törmätä edes sattumalta lähikaupassa. Edellisvuonna olin vielä niin uppoutunut blogiin ja opiskeluun, että en juuri kantanut huolta yksinäisyydestä. Mutta viime kesä sai ajatukseni muuttumaan. Nyt blogi alkoi ahdistamaan, halusin saada oikeita ystäviä. Tuskin kukaan haluaa elää koko elämäänsä tietokoneen takaa.

    Syksyn aikana olenkin keskittynyt oman elämäni palasten paikoilleen asettelemiseen. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut jokusen kaverinkin. Tänään voin sanoa olevani onnellinen, ja odottavani huomista ilolla. Siksi koen, että olen vihdoin valmis myös palaamaan lempiharrastukseni pariin. Uskokaa kun sanon, blogia on ollut kova ikävä!

     

    Kuvissa edustaa pörröinen lapsoseni, karvainen paras ystäväni. Nadian iloinen hännän heilutus tuo valoa synkempiinkin päiviin ♥

     

    Mitä teille kuuluu?