Ihanaa lauantaita kaikille!
Olen ollut nyt keskiviikosta asti flunssan kourissa, joten tämän postauksen kasaaminen ja näiden asioiden ilmoittaminen on ikävästi päässyt venymään. Edelleenkään olo ei ole kovin ruusuinen, joten koitan saada asiani ulos lyhyesti ja ytimekkäästi.
Eli aivan ensinnäkin, joku ehkä huomasikin jo parista viime postauksestani, että niissä ei ollutkaan enää lopussa englannin kielisiä tekstejä. Joudun ikävä kyllä jättämään englanniksi kirjoittamisen sivuun, ainakin nyt, sillä tuntuu että postausten kirjoittamiseen menevä aika kolminkertaistuu tuon lyhyen pätkän takia, ja tämä taas syö intoani postata ylipäänsä. Haluaisin muutenkin käyttää tuon ajan juuri nyt fiksummin, esimerkiksi valmistelemalla postauksia varastoon sillä kohta niillekin tulisi tarvetta.
Tästä päästään toiseen asiaan. Leikkausaikani on varmistunut ja korvani leikataan 6. kesäkuuta, mikä tarkoittaa sitä että blogi voi hiljentyä joksikin ajaksi tuon jälkeen. En osaa sanoa ollenkaan kuinka pitkäksi ajaksi, sairaslomaa noista leikkauksista saa yleensä 2-3 viikkoa ja voi olla että olen koko sen ajan toimintakyvytön – en oikeasti tiedä. Koitan kuitenkin ehtiä saada muutamia postauksia kasaan valmiiksi, ettei blogi muuttuisi täysin hautausmaaksi.
Pieneksi piristykseksi tähän loppuun halusin lykätä kuvan aivan ensimmäisestä leimauskerrastani, josta kuvia ei ole koskaan julkaistu. Tämä tekniikkahan oli juuri loppuneessa tiistai-haasteessanikin, ihan vain kun en ollut koskaan leimannut kaikkia kynsiä ja koko ajatus suorastaan masensi ja halusin tuon taidon oppia. Nyt olen ollut mukana myös kuukausittaisessa leimaushaasteessa, ja täytyy sanoa, että taitoni ovat karttuneet pikkuhiljaa.
Niinkuin ehkä huomaatte jälkimmäistä kuvaa katsomalla, on tässä tullut kehityttyä vähän muussakin kuin leimaamisessa. Ihan huippua! Ylempi kuva on otettu 6. marraskuuta 2014, ja tässä kyllä tekisi mieli pomppia riemusta kun näitä vertailee. Oma kehu ei tietysti koskaan ole se ihanteellisin valinta, mutta kyllähän tässä saa jo vähän iloita?
// Hello everyone! Today I have some bad news, because I won’t be writing my posts any more in English. It just took too much time from me – time that I really don’t even have. I’m really sorry if there is someone who likes my blog and reads my posts in English – I hope you are not mad for me. It’s still possible that I’ll start writing my posts again with too languages later, when I have the time for that.
Kyllä omista onnistumisistaan saa iloita, hienosti näkyy kehitys! 🙂
Huh hei! Mulla on kova opintie, että oppisin noinkin leimaan ku sää nyt…
Kyllä, ihan selkeää kehitystä näkyvissä! 🙂 Tosi kivat nuo keltaiset!
Koko ajan kehitystä tulee! Nuo keltaset on niin herkulliset kynnet:)
Ei ole tosi! Mä oon koko päivän käynyt vanhoja kynsikuvia läpi ja kummastellut jotta miten sitä voikin olla tapahtunut näin paljon kehitystä pienessä ajassa. Mun käden asennot oli alussa todella eriskummallisia ja kynsinauhoista tihkui suurin piirtein verta, kun ne oli niin revityt :). Mä kanssa jätin englannin kielisen tekstin pois blogista, kun se vie ihan turhaan aikaa. Jotenkin sitä yrittää olla kamalan pedantti mutta kyllähän mäkin luen venäläisiä blogeja vaikken sanaakaan ymmärrä. Priorisointi on päivän sana!
Paranemisia ja voimia sulle tulevaan leikkaukseen
Hih kiitos paljon! 🙂 <3
Noh äläs nyt! Senkuin reenaat vaan 🙂 Ja välineillä toki on suuri merkitys, mulla kehitys alkoi kun sain näppeihini vaaleanpunavartisen superlöllön stamperin 🙂
Voi kiitos kovasti Tuuli 🙂
No niinhän sitä tulee! 🙂 Kiitos paljon <3
Siis mitä! Tosi hauska sattuma 😀 Mutta niin se vaan on, että kun tekee jotain asiaa tarpeeksi paljon ja on vielä tarpeeksi perfektionisti tekemisistään niin kyllähän siinä väkisinkin kehittyy 🙂 Ja siis tuo kuvausasento! Mua niin naurattaa mun vanhat kynsikuvat kun sormet oli ihan sykkyrässä, eikä sitä oikein edes ajatellut silloin, hah 😀
Ja mä muuten kiinnitin myös huomiota just sun blogin yksikielisyyteen, jännä sattuma sekin! Mutta pitää laittaa aika sinne, missä sillä on oikeasti merkitystä 🙂
Voih että, kiitos paljon Eekku <3 Kyllähän tästä parannutaan, vähän vaan tuo leikkaus toki jännittää mutta kiitos tsempistä! 🙂
Pikaista paranemista sinne ja kovasti tsemppiä siihen leikkaukseen. 🙂 Kyllä lukijat odottelee ja ymmärtää, vaikka susta ei heti sen leikkauksen jälkeen kuuluiskaan mitään!
Huikea kehitys tuossa leimauksessa! Tsemppiä leikkaukseen 🙂
On kyl aika iso ero noissa kuvissa ja lakkauksissa (: Mä katoin kans joku päivä mun ekoja postauksia ja kauhistelin niitä kuvia ja päätin etten kato niitä enää koskaan 😀
Kiitos hirmuisesti Tiina <3 Ihana saada tsemppauksia ja ymmärrystä täällä kommenttiboksin puolella 🙂
Oih kiitos Enail <3 🙂
Hih niin on 😀 Ja tuo on kyllä tuttu tunne, että millainen nolous siinä iskee kun niitä omia vanhoja kuvia selaa saati sitten postauksia lukee… Onneksi en ole ainoa joka näin tuntee 😀
Aivan älyttömän iso edistys ja kovalla työllä saavutettu! Innolla kattelen uusimpia designejasi (:
Voi että, kiitos! :')