Tässä sitä ollaan taas. Viimeisimmän postaukseni julkaisin yli kaksi kuukautta sitten, ja nyt, kun vihdoin istahdan alas uutta aloittamaan, en tiedä, mitä sanoa.
Haluanko sanoa, että kirjoitan blogia täysin omaksi ilokseni, enkä siksi vähää välitä yhdestäkään tauosta, joita otan? Että se on minun oikeuteni, siinä se. Sillä niinhän se tavallaan menee.
Vai pitäisikö minun kertoa, että koko kesänä minulla ei ollut ollenkaan aikaa blogiin kirjoittamiselle? Puoliksi totta tämäkin. Ihan tosi, ne kerrat kun olen kesän aikana edes koneella käväissyt, on laskettavissa yhden käden sormilla – ja silloinkin olen hoitanut vain pakollisia asioita kuten maksanut laskuja.
Kesällä olen nähnyt ystäviä ja viettänyt aikaa sukulaisten kanssa, käynyt pitkällä piipahduksella Virossa, treenaillut rakennekynsihommia ja muuttanut (tiedän, taas). Olen myös ollut pitkiä aikoja ilman toimivaa nettiyhteyttä ja läppärini on reistaillut siihen malliin, etten ole halunnut edes vilkaista sitä päin.
Aikaa minulla olisi kuitenkin ollut, sitä en voi kiistää. Olihan minulla aikaa keväälläkin, kun kävin töissä, luin pääsykokeisiin ja aloitin kynsikurssin.
Tällä kertaa koko tauko alkoi siitä, että tarvitsin hetken hengähdystä aivan kaikelta. Halusin nauttia tästä lyhyestä kesästä, tuntea oloni vapaaksi. Vapaaksi sosiaaliselta medialta kaiken muun ohessa. Hetki venyi pidemmäksi kuin olin ajatellut, ja se aiheutti stressiä. Stressasin, että voinko enää palata ollenkaan. Postaukset olivat pahasti jäljessä, kommentit odottivat vastaustaan. Pelko siitä, että olisin pilannut koko harrastukseni velloi sisälläni. Ja se pelko kasvoi päivä päivältä suuremmaksi, nousten lopulta seinäksi itseni ja blogin väliin.
Tiedän, se kuulostaa typerältä, ja siksi en ollut varma, että haluaisinko tästä edes kirjoittaa. Loppupeleissä tämäkin pelko on kuitenkin melko yksinkertainen, ja verrattavissa monille tuttuihin arkisiin asioihin. Jos deadline ohittuu missä tahansa, itselle tärkeässä asiassa, sitä väkisinkin ahdistuu, vaikka se deadline olisikin sitten vaikka ihan itse asetettu.
Pelot, ne typerimmätkin, voitetaan kuitenkin vain katsomalla niitä silmästä silmään. Niinpä tyhjensin koneeni käyttökelpoiseksi, järjestin kynsipöytäni kuntoon ja vihdoista viimein, avasin Bloggerin. Ja arvatkaapa mitä? Kirjoittaminen tuntuu mielettömän rentouttavalta pitkän tauon jälkeen!
Kesän aikana on tapahtunut kaikenlaista, kuulumisia on niin pieniä, kuin melko mullistaviakin. Näihin palaan ensi kerralla, muuten tästä postauksesta tulee loputtoman pitkä.
Nyt kuulisin mielelläni teidän kesäisiä kuulumisianne ♥ Onko kellään muulla jäänyt sometilit roikkumaan kesäkuukausien aikana?
Kiva kun tulit takaisin! 🙂 Itsella on blogi jaissa talla hetkella kun lappari kuoli ja on muutakin hassakkaa ollut tassa, ja kuukaudet vierii ohi taas ihan hirvittavaa vauhtia. En oo kunnolla ehtinyt lukemaankaan blogeja koko kesana. Mut sellasta se on, elama. Jaan odottelemaan seuraavaa postausta taas, kiva kuulla kuulumisia ja etta miten kynsihommat sujuu! 🙂
Kivaa että palasit (:
Mullakin oli melkein kuukauden tauko, kun meni hermot photobucketin kanssa. Meinasin saada hermoromahduksen sen takia. Ja samalla instakin hilenty hieman. Lakkailin kyllä kynsiä, mutta en vaa julkassu kuvia missään.
Moi taas! Minäkin osittain lomailin kesällä blogihommista. Pakkokin oli, koska en ollut koko kesälomani aikana kotona juuri ollenkaan. En stressannut, koska kyllä kaikilla muillakin on kesällä muutakin tekemistä kuin odottaa mun postauksia 😀 lukijamäärät tyypillisesti notkahtaa alaspäin kesäisin, sekin kertoo omaa kieltään. Onhan tässä koko talvi aikaa istua koneella 😛
Oih, ihanaa että oot takaisin!
Sä kirjoitit ulos kaikki mun ajatukset <3
Minä synnytin tässä kesällä ja aika ei vaan riittänyt blogille. Harmittaa kun tauko on venynyt mutta ei sille oikein ole voinut tehdä mitään. Nyt pitkä väli ahdistaa ja palaaminen tuottaa stressiä, kuinka sen tekisin. Kiitos tästä postauksesta. Toivottavasti se tuo nyt itsellekin inspiraatiota.
Ihanaa kun olet takaisin <3 mä kyllä olin koneella paljonkin ja tein blogihommia. Ei siitä osaa irtaantua mutta nyt syksyn tullen hellitän tahtia. Luen kyllä edelleen muiden blogeja joten oli kiva nähdä päivitys sinulta 🙂
Tosi kiva, että oot taas täällä! 🙂 Mun blogi on kans ollu aika hiljainen nyt kesällä (tai no oikeastaan keväästä lähtien…), kun olin koko kesän töissä, kynnet huonossa kunnossa, eikä motivaatiota kirjoittamiseen ja kynsien lakkailuun oikein ollut. Jospa syksyllä taas olisi enemmän aikaa ja intoa 🙂
Ihanaa, että olet tullut takaisin! 🙂 Kuulostaa todella tutulta. Itsellä on usein sellaisia kausia, jolloin joko aikaa tai mielenkiintoa ei yksinkertaisesti ole bloggaamiselle. Sitten alan helposti stressaamaan asiaa ja poden huonoa omaatuntoa. Nykyisin osaan onneksi ottaa rennommin, kun olen tajunnut sen, että loppupeleissä teen bloggaamista pelkästään itseäni varten 🙂
Kivaa että olet taas takas blogin parissa! 🙂 Mä kyllä päivitin blogia kesälläkin, joskus tosin vain kerran viikossa, kun oli kaikenlaista menoa. Mutta mun mielestä kesä on kyllä hyvää aikaa ottaa blogilomaa jos sellaista kaipaa, sillä lukijoitakin on silloin paljon vähemmän paikalla 🙂
Tervetuloa takaisin! Onneksi palasit, olen odottanut hienoja taiteilujasi ��.
Itse kesällä vähensin kahteen postaukseen viikossa kolmen sijaan ja nyt olen pari viikkoa reissussa ja blogiin tuli viikon tauko. Kun palaan,arki rysähtää täysillä päälle kun opiskelukin alkaa muutaman päivän kuluttua.
Ihana kuulla sinusta! Itse ole kesäisin pitänyt aina sellaisen viikon paussin, se tekee hyvää tehdä jotain muuta, vaikka blogin kirjoittaminen onkin itselle rentoutumiskeino. 🙂
Etpäs uskokaan, kuinka mukavaa oli nähdä, että sinulta oli tullut postaus! Kesä on ollut aika hiljaista aikaa blogirintamalla. Mutta se on ihan ymmärrettävää. Lomailu raikastaa mukavasti ajatuksia ja antaa uutta puhtia tekemiseen. Mun mielestä siitä ei pidä kantaa huonoa omaatuntoa.
Ihanaa, että olet takaisin! <3
Kiva tulla takaisin, etenkin kun vastaanotto on tällainen! 🙂 Toivottavasti säkin saat jonkun koneen pian käyttöön ja blogin rullaamaan! Mitä sulle muuten kuuluu, onko ollu edistystä rakennekynsipuuhissa? ♥
Huh, mahtavaa kuulla etten ole ainoa 😀 Mä luinkin siitä sun Photobucket-ongelmasta, tosi raivostuttavaa! Ootko saanu kuvat palautettua vielä?
Mut oot sä kyllä ollu ahkerampi kuin minä, koko kesän aikana on kynnet meinaan lakattu kahteen kertaan 😀 Kummistakaan ei tietysti kuvia ole, ja vain toisissa oli ylipäänsä koristelut.
Ihanaa etten ole ainoa lomailija 😀 Ja joo, tuota olen itsekin ajatellut, että kesällä on kyllä hyvä vähän taukoilla kun porukka istuu muutenkin koneen ääressä vähemmän.
Mutta pakko tarkentaa vielä, että mun stressi ei kohdistunut oikeastaan siihen, että kuvittelisin kauhean ihmismassan odottelevan juuri mun seuraavaa postaustani, vaan enemmänkin siihen että kohta kukaan ei koko blogia enää muistakaan. Ja sekin ahdisti, että jos tauko vielä venähtää, kohta varmaan unohdan koko homman hauskuuden itsekin. Mut nää on vähän monimutkaisia juttuja, vaikeaa oikeasti selittää mitään perimmäisiä syitä kun ei niitä itsekään tunne. Sen vain sanon, että siihen asti ahdisti kunnes tämän tekstin julkaisin 😀
Ihan ensinnäkin, paljon onnea perheenlisäyksestä! ♥♥
Huh huh, sulla on varmasti monta rautaa tulessa just nyt! Todella ymmärrettävää, että tauko on päässyt syntymään. Vaikka tosiaan tiedän, mistä ahdistuksesta puhut, niin täytyy todeta että sulla ei siihen ole mitään syytä! Kyllä varmasti jokaisella vähän muu elämä taukoaa lapsen syntyessä 🙂
Tsemppiä blogiin palaamiseen, jään odottamaan innolla sun postauksia! ♥
<3 Sun bloggaustahtia mä ihaillen seurasinkin sivusta :) Kommentointiin en kyennyt, se aiheutti aina valtavan ikävän omaan bloggailuun niin hassulta kuin se kuulostaakin. Mutta nyt voi taas hyvällä omallatunnolla lueskella väliin jääneitä postauksia ja vähän kommentoidakin, kun on oma blogi taas ajantasalla :)
Oivoi, tiedän tunteen! Mullakin kynnet aivan kamalassa kunnossa, tällaiset ne ei ole pitkään aikaan olleet. Pitää aloittaa kunnon tehokuuri kynsiöljyjen kanssa.
Toivottavasti säkin palaat pian blogin pariin! ♥
Kiitos! ♥ Tuo ajatus, että bloggaa vain itseään varten on tosiaan melko huojentava, mutta itselläni se ei sitä stressiä täysin poista. Kun bloggaaminen tosiaan on sen verran rakas harrastus, siitä erossa oleminen ahdistaa kuitenkin aina jollain tasolla :/
Mä en ymmärrä, miten tää menee mulla aina tällaiseksi! Parina vuonna jo peräkkäin ollut niin, että odotan kesää nimenomaan siksi, että olisi enemmän aikaa ja mahdollisuuksia blogata, ja sitten lopulta en postaa kertaakaan 😀
Kiitos Hanna! ♥ Olipa kauniisti sanottu :')
Mä luulen myös, että vaikka en olisikaan tätä taukoa pitänyt, niin varmasti olisin ainakin harventanut postausväliä – eihän siitä kesästä muuten ehtisi nauttimaan 🙂
Tuo viikon paussi kuulostaakin vallan mainiolta ajatukselta jos muuten tulee kesällä tavalliseen tapaan postailtua 🙂 Kyllähän tuosta kesäsäästä pitää vähän nauttia ja hetkeksi edes irtaantua blogimaailmalta, ainakin omasta mielestäni. Kaikenlaiset tauot etenkin pitkien bloggausjaksojen jälkeen tekevät ainakin itselleni sen, että tulee ihan uutta intoa ja inspiraatiota siihen kirjoitteluunkin!
Apua, kiitos ihanasta, mieltä lämmittävästä kommentistasi <3 etpäs kuule uskokaan kuinka minä ilahduin tämän lukiessani!
Uskon kyllä myös, että nyt riittää taas ihan uudella tavalla puhtia tähän bloggailuun. Inspiraatiota olisi ainakin vaikka muille jaettavaksi! 😀
Super kiva et oot takasi<3 Mun kesä on mennyt netflixiä ja viaplayta katsellessa, vähän hävettää 😀 Mut mies on töissä hesassa eikä oikein yksin ollessa (ja rahattomana) ole muutakaan tekemistä.
Oii kiitos kommentista Tinkerbell! ♥♥ Ja hei, kyllä kesällä pitää kuule rentoutuakin – siinä ei oo mitään väärää! 😉