Vuosi 2014 on nyt virallisesti ohi, ja on aika siirtyä uusiin haasteisiin, kuvioihin ja saavutuksiin vuonna 2015. Tämän kunniaksi tahdon jakaa teille lukijoilleni 15 asiaa itsestäni, joita en usko, että vielä tiedätte. Koska blogini ei ollut pystyssä kuin muutaman hassun kuukauden viime vuoden puolella, en aio julkaista varsinaista koostepostausta vuodesta 2014, mutta kuvitan kuitenkin tämän postauksen blogissani julkaistuilla, mielestäni parhailla kynsikuvillani vuodelta 2014.
1. Olen asunut suurimman osan elämästäni Tampereella.
Synnyin siellä, ja Espooseen muutin ollessani 14. Tämän jälkeen muutin vielä 15-vuotiaana vuodeksi Tampereelle, ja sitten takaisin Espooseen. Välissä olen toki asunut vuoden myös Pirkkalassa, ollessani 13. Tampereella on kuitenkin kulunut eniten vuosia elämästäni.
2. Minulla ei ole kielipäätä.
Englannin kielen olen pakottanut itseni oppimaan, ja se sujuukin nykyään vallan mainiosti, mutta kielien opiskelu on aina tuottanut itselleni paljon tuskaa ja hankaluuksia. Kerrottakoon vaikka, että koko ala-asteen ajan opiskelin saksaa, enkä edelleenkään osaa sanoa saksaksi muuta kuin että ”minä rakastan sinua”. Ruotsiksi en osaa edes sitä, vaikka on sitäkin tullut kouluaikana opiskeltua.
3. Asun yhdessä mieheni kanssa.
Me tutustuimme syksyllä 2012 eräissä pippaloissa, vaikka olimmekin jo vuonna 2010 olleet vuoden samassa koulussa, toki toisiamme vielä tuntematta. Lokakuussa 2012 aloimme seurustelemaan, ja vajaan kuukauden kuluessa olin käytännössä muuttanut hänen äitinsä luokse ihan vahingossa, kun ei maltettukaan enää olla edes hetkeä toisistamme erossa. Kesällä 2013 muutimme omaan yhteiseen kotiimme, 58 neliön vuokra-asuntoon ja otimme koiran. Tulevaisuutta emme ole sen koommin suunnitelleet, eiköhän huominen näytä mitä se tuo tullessaan. Toivon mukaan pitkän yhteisen elämän. 🙂
4. Mieheni on virosta kotoisin.
Tämä yhdistettynä faktaan numero kaksi saattaa ihmetyttää, mutta onnekseni mieheni puhuu täydellisesti suomea asuttuaan täällä lähes puolet elämästään, joten mitään ongelmia ei ole. Silti ärsyttää, että kielipääni on huono: jopa suomen kielen läheinen sukulaiskieli tuntuu mahdottomalta oppia, vaikka haluaisin pystyä tavallisesti keskustelemaan mieheni virossa asuvien sukulaisten ja ystävien kanssa.
5. Juon kahvini maidon kanssa ilman sokeria.
Ja juon sitä paljon, ja aivan vääriin kellon aikoihin. Saatan esimerkiksi keittää kahvit keskiyöllä, ja sitten mennä tunnin päästä nukkumaan. Hyvä unenlaatu, heipparallaa!
6. Rakastan kenkiä.
Jos rahapussini antaisi periksi, tämä asunto olisi lattiasta kattoon täynnä kenkiä, etenkin korollisia saappaita, jotka ovat pahin heikkouteni.
7. Pelkään pimeää.
14-vuotiaana minulla oli omituinen tapa mennä nukkumaan valojen ollessa kiinni, mutta aina herätessäni ne olivat päällä. Pari kertaa muistan heränneeni yöllä paniikissa pimeän pelkoon ja juosseeni valokatkaisijalle (joka oli toisella puolella huonetta) mutta varmasti kymmeniä, ellei satoja kertoja kävi niin, että en aamulla edes muistanut heränneeni pistämään valoja päälle vaan olin tehnyt tämän joko unissani, tai niin unisena ettei siitä jäänyt mitään muistikuvaa itselleni. Yhä edelleen satunnaisesti jos nukun yksin pimeässä, saatan laittaa valot päälle, tai jos vien koiraa illalla lenkille alkaa sydämeni tykyttämään ja alan kävelemään nopeammin, sillä jotenkin ihmeellisesti edelleen pelkään pimeyttä.
8. Olen kahdesti elämäni aikana meinannut kirjoittaa kirjan.
Ehkä vielä joskus onnistunkin? Viimeisimmällä kerralla pääsin kuitenkin jo suunnilleen sivulle 50, kunnes tietokone hajosi ja idea jäi sikseen. Katsotaan taas seuraavan viiden vuoden päästä, että josko sitä aloittaisi alusta.
9. Rakastan kesää.
Aurinko, lämmin vesi, jäätelö, valo, rusketus, lämpö, kukkivat kukkaset… Kesä on henkiin heräämisen aikaa, jolloin varpaat vihdoin kykenevät liikkumaan pitkän talven kylmyyden jälkeen, ja koko kroppa nousee horroksesta. Jos voisin päättää, sellaista asiaa kuin kylmyys ei olisikaan. Paitsi jäätelössä.
10. Inhoan lääkäreitä.
Ne nyt vaan on ihan kamalia.
11. Minulla on ollut 14-vuotiaasta asti mustat hiukset.
Välissä ne olivat kuukauden ajan alta punaiset, ja kerran vajaan kuukauden ajan latvoista punaiset, mutta kumpikaan värjäys ei onnistunut niin hyvin, että olisin ollut tulokseen kovin tyytyväinen joten värjäsin ne äkkiä takaisin kokonaan mustiksi.
12. Olen erittäin läheinen siskoni kanssa.
Vaikka hän asuukin 150 kilometrin päässä itsestäni, ja näin on ollut jo useamman vuoden ajan, meillä on todella läheiset välit. Emme välttämättä soittele erityisen usein, mutta aina kun näemme, tuntuu, kuin edellisestä kerrasta ei olisi kulunut päivääkään.
13. Haluaisin asua maalla.
Olen koko ikäni asunut kerrostalossa kaupungin läheisyydessä tai keskellä sitä, mutta haaveissani olisi oma talo jostain mahdollisimman syrjäisestä paikasta.
14. Pidän lapsista.
Todella paljon. 16-vuotiaana olin 8 kuukautta töissä yksityisperheen neljän lapsen hoitajana kun vanhemmat olivat päivätöissä, ja se oli yksi ihanimmista työpaikoista missä olen ollut. Tällä hetkellä elämääni kuuluu kiinteästi kaksi lasta, mieheni pikkusisko ja siskoni tytär, ja heidän seurassaan kyllä viihtyisin vaikka kuinka ja kauan.
15. Ajattelen olevani kaunis.
Tämän halusin lisätä tänne, sillä aina ei suinkaan ole ollut näin. Olen muuttanut elämäni aikana monta kertaa, ja ystäviä on ollut vaikeaa löytää, eikä itsetuntonikaan ole siis aina ollut ihan kohdillaan. Nyt viimeisimmän parin vuoden aikana olen kuitenkin todennut, että olen aikalailla juuri sellainen kuin olen halunnutkin olla. Tiedän kyllä että minussa on virheitä ja paljon, niin fyysisesti kuin vähemmänkin fyysisesti, mutta olen sujut niiden kanssa. Nykyään näen peilistä tavallisen nuoren naisen, joka on kaunis virheinensä, ja olen ylpeä siitä. Olen ylpeä, että olen aikuistunut niin paljon että olen saavuttanut elämässäni pisteen, jossa koen viihtyväni kropassani, ja toivon koko sydämestäni kaikille samaa.
Ihanaa lauantai-iltaa kaikille!
Tää oli iva postaus, tietää tekiästä vähän enemmän 🙂 Hienoo et osaat arvostaa itseesi ja pidät ulkonäöstäs, se ei oo päivän selvä asia ja uskallat tuoda sen vielä esille 🙂
Olipa kiva postaus! Mä olen myös aina pelännyt pimeää, pienenä nukuin aina yövalon kanssa ja huomaan edelleen, että jos mun pitää nukkua pimeässä huoneessa ovi kiinni, alkaa helposti ahdistamaan. Musta tuo viimeinen fakta oli ihana päätös tälle postaukselle. On oikeasti hienoa, että tykkää itsestään juuri sellaisena kun on =)
Kiva postaus
Ihana postaus. <3 Mahtava oli varsinki tuo vika kohta. <3
Samaa mieltä muiden kanssa 🙂 Jostain syystä tekee kauheesti mieli kysyy, mitä musiikkia kuuntelet ja mikä on suosikki biisis just nyt 😀
Hyvä että tykkäsit postauksesta! Ja kiitos, tätä viimeistä lisäystä mietin tarkkaan että pistänkö vai en, sillä en halua vaikuttaa omahyväiseltä, mutta toisaalta tiedän, että tällaista pitäisi ihmisten yleisestikin uskaltaa sanoa enemmän ääneen joten halusin sen tehdä, jotta ehkä rohkaisen jotakuta toistakin pitämään itsestänsä enemmän 🙂
Kiitos, hyvä kun tykkäsit! 🙂 Ja se on kyllä outoa, että vielä lähes aikuinen ihminenkin oikeasti pelkää jotain niin simppeliä asiaa kuin pimeää, mutta kai kaikilla on omat pelkonsa, eikö? 🙂
Kiitos! 🙂
Oi kiitos Katarooma :') <3
Hui, pistit kyllä pahan! Olen aikanani ollut suuri glam rockin ja melodisen punkin ystävätär, mutta mieheeni tutustuttuani olen alkanut pitämään myös hieman raskaammasta musiikista ainakin jonkin verran. Eniten silti edelleen nautin tunteita nostattavista, syvällisistä kappaleista oli genre sitten mikä tahansa. Arttu Wiskari on mielestäni aivan ihana suomalaisartisti jonka kappaleet kyllä nostavat kylmät väreet niskaan, ja yksi pitkäaikaisista lempparibiiseistäni onkin juuri hänen Ikuisesti kahdestaan. Toivottavasti tästä sepostuksesta ei tullut liian sekavaa, koitin välttää sitä, vaikka musiikkimakuni onkin juurikin erittäin sekava, ja siitä voisi kirjoittaa esseen jos toisenkin 😀 Kiitos kuitenkin kun kysyit, tähän oli mielenkiintoista lähteä vastaamaan! 🙂
Mahtava postaus Nena! Meitä siis yhdistää ainakin rakkaus kynsiin, eläimiin ja korkosaappaisiin. Ei paha :). Ihana kuulla, että joku on sinut itsensä kanssa eikä häpeä myöntää sitä. Juuri niinhän se kuuluu mennäkin. Nena olet <3.
Oon melko tuore lukija, pidin blogistasi heti kun klikkasin itteni tänne.:) Sen vuoksi oli kyllä ihanaa lueskella tällaisia niin arkisia kuin ei arkisia faktoja sinusta! Ja hei postaus oli täynnä upeita kuvia kynsistä, täältä niin saa sitä kynsi inspiraatiota että nostan kyllä hattua! Kaunista!
Tämä oli mukavan erilainen postaus! Joissakin listan kohdissa tunnistin itseni ihan täysin 😀 erityisesti pisti silmään kohta 6. Kotona mua kutsutaan kenkäfriikiksi, koska kaikki mahdolliset säilystyspaikat on täynnä mun kenkiä. Suunnilleen vuosi sitten laskin arviota siitä montako paria kenkiä omistan ja luku oli noin 80. En edes halua tietää paljonko se luku on nyt….
Voi että, kauheasti anteeksi kun viivästyi vastaaminen. Luin kaikki kommentit ajallaan, mutta jotenkin tuntui, että olin niihin jo vastannut! Mutta hei, ei ollenkaan paha! Ja Malle sinä olet <3. On se ihanaa, kun niin nopeasti täällä blogimaailmassakin jo löytää ihmisiä, joihin on mahdottoman helppo samaistua! 🙂
Oi että, tosi kiva että tykkäät! Kiitos paljon 🙂 Ps. Ja pahoittelut vielä myöhäisestä vastauksestani, jotenkin muistin, että olin kaikkiin jo ehtinyt vastaamaan :/
Hahhah, no kai se niin menee että melko samantyyliset ihmiset tykästyy samantyylisiin harrastuksiin! Mulla ei ihan noin montaa paria kenkiä sentään taida löytyä, mutta vähän turhan paljon kuitenkin… Hupsis 😀 Ps. Anteeksi sullekin vielä, kun kesti vastata! Oletin kokoajan, että olin vastannut jo kaikkiin kommentteihin tässä postauksessa :/