Vesimarmorointi. Tuo pieni piru kynsibloggarin mielessä, joka välillä nostaa päätään ilkikurisesti virnuillen. Useat teistä tietävät mistä puhun. Se sarvekas olento, joka on kaikkea muuta kuin kiltti ja kaunis. Se on sellainen, jolle aina välillä haluaa huutaa että nyt! Nyt tänään minä päihitän sinut eikä toisinpäin. Niin kävi eilen, kun jostan ihmeen syystä eksyin Youtuben ihmeelliseen maailmaan ja jäin katselemaan videoita vesimarmoroinnista.

Kun Kynsisirkuksen Kaisa julkaisi nämä hätkähdyttävät sydämensä, ajattelin (ja olin asiasta vielä aivan varma) etten ikinä koskaan olisi niin itsetuhoinen että edes yrittäisin vastaavien toteuttamista. Kuitenkin, eilen näin tämän videon. Katsoin videota huuli pyöreänä, niin että mieskin vierestä päätyi kommentoimaan kauhun ja inspiraation sekaista hämmentynyttä ilmettäni. Lopulta, vasten kaikkea järkevää minä kävelin keittiöön ja täytin kaksi pahvimukia vedellä. Sillä hetkellä ajatus tuntui hyvältä. 

Kynsillä oli valmiiksi pohjalla kaksi kerrosta Lumenen punaista lakkaa nimeltä Tulen Hehkua. Ajatus punaruskeista sydämistä poltti takaraivoa, kun toteutin ensimmäisen marmorointiyrityksen. Lakkoina minulla oli käytössäni aiemmin mainitsemani Lumenen lisäksi myös toinen Lumene, nimeltään Tähtien Sykkeessä sekä Kikon vaaleanruskea creme nro. 322. Yritin kolme kertaa ennen kuin totesin, ettei lakat vain mitenkään toimi veden pinnalla. Etsin siis Lumenen lakoille sopivat korvikkeet Kikoista, jotka olivat numero 436 (tumma shimmerinen ruskea) sekä 493 (tumma shimmerinen punainen) ja yritin uudestaan. Sitten alkoikin homma rullaamaan.

Kynsilläni näkyvät kuviot syntyivät lopulta ihanan kivuttomasti. Sormetkin onneksi tajusin suojata ennen projektia Girly Bitsin lateksilla* joten siistiminen sujui myöskin helposti. Marmoroidut sydämet eivät nyt näin lyhyillä kynsillä näytä mitenkään täydellisiltä, ja niistä voisi hyvin erehtyä näkemään muitakin kuvioita. Siispä lisäsin vielä nimettömiin sydämen muotoiset niitit jotta kaikille olisi päivänselvää, mitä sinne kynsille on kuvioitu.