Follow:
Browsing Tag:

akryylikynnet

    Kynsikuulumisia

    Loppukesän ja syksyn aikana kului viikkoja, jolloin en lakannut kynsiäni lainkaan. Oikeastaan, en tehnyt niille yhtään mitään. En hoitanut öljyillä, en siistinyt kynsinauhoja. Hädin tuskin jaksoin edes viilata niitä. Eikä sillä, että viilaamiselle juuri tarvetta olisi ollutkaan, kun ne katkeilivat muutenkin minkä ehtivät. Aina, kun Facebookia tai Instagramia läpi surffatessani vastaan osui kuva jonkun kynsistä, selasin äkkiä ohi. Kaipasin kauniita kynsiäni, mutta en löytänyt mistään energiaa niistä huolehtimiseen. Tiesin, että kynsien kasvatus vaatisi päivittäistä hoitoa ja määrätietoisuutta, jota minulta ei löytynyt.

     

    Olen tainnut joskus mainita, etten varmaan ikinä enää ottaisi itselleni rakennekynsiä. Vaan kuinkas kävikään. Kun omista kynsistä ei ollut juuri mitään jäljellä, ja keinot niiden kasvattamiseen oli vähissä, alkoivat akryylitarvikkeet laatikossaan kovasti houkuttelemaan. En ollut myös pitkään aikaan tehnyt rakennekynsiä kenellekään, ja ajattelin, että harjoittelu voisi olla mukavaa. Niin syntyikin nämä kuvien kynnet, ensimmäiset akryylit, joita itselleni olen vuosiin tehnyt.

    Tykkäsin lopputuloksesta, ja pitkästä aikaa sainkin ihailla omia kynsiäni. Ajattelin oikeastaan pysytteleväni akryyleissä vähän pidempäänkin, sillä takuu siitä, että kynnet näyttävät kauniilta useita viikkoja ilman minkäänlaista vaivaa, tuntui melkoiselta helpotukselta.

     

    Mutta tuskin meni paria viikkoakaan, kun aloin ikävöimään sitä, miltä omat pitkät kynteni tuntuivat ja näyttivät. Ne olivat joustavammat ja ohuemmat, kun rakennekynnet taas tuntuivat ikävän muovisilta. Akryylien kasvuraja alkoi myös häiritsemään melko äkkiä, ja sen takia päädyinkin poistamaan nämä jo vajaan neljän viikon kuluttua. Pakko kuitenkin myöntää, kuinka ilahduttavaa oli huomata, ettei kynnet lähteneet ilmaantumaan tuona aikana ollenkaan! Todennäköisesti ne olisivat pysyneet vielä toisetkin neljä viikkoa, jos en olisi niitä päättänyt poistaa.

     

    Näistä rakennekynsistä luovuin siis aika tarkalleen viikko sitten, ja ensimmäiset pari päivää menin nakukynsillä joita läträilin kynsinauhaöljyllä pitkin päivää. Tällä hetkellä omat kynteni ovat lyhyehköt, ja joiltain osin hauraat. Tilanne on kuitenkin parempi kuin ennen akryylejä, joten ilolla jatkan näiden kasvattelua. Ja hei, yksi kiva lakkauskin on tullut jo tehtyä! Siitä kerron lisää sitten seuraavassa postauksessa.

     

    No, yllätyittekö?

    Fantasy Nails peruskurssi akryylitekniikalla: päivä 4

     

    Kuten aiemmin kerroin, kävin lauantaina Tammisaaressa puuhailemassa akryylipurkkien äärellä. Koulutuksenihan alkoi viime toukokuussa, jolloin kerroinkin teille heti kuulumisia ensimmäisestä ja toisesta päivästä tässä postauksessa. Kolmas koulutuspäivä oli hyvin pian ensimmäisten jälkeen, silloin käsittelimme ranskalaista manikyyriä ja kynsien huoltoa. Neljäs päivä meille oli sovittu jo elokuun alkuun, mutta jouduin perumaan sen viime tipassa omalta osaltani samalle päivälle sattuneen muuton vuoksi. Niinpä lauantainen koulutuspäivä merkitsi muulle ryhmälleni viidettä päivää, mutta itse treenailin neljännen päivän asioita. Luvassa oli siis baby boomeria!

     

     

    Päivän ensimmäiset tunnit kuluivat Päivin näyttämien demojen parissa, ja lounaan jälkeen siirryimme kynsien tekemiseen. Itse sain tällä kertaa mallin Päivin kautta, ja hänelle rakennettiin uudet, kimaltelevat baby boomer -kynnet.

     

     

    Kerroin teille viimeisimmässä akryylikynsiin liittyvässä postauksessani  kynsien pysyvyyteen liittyvästä ongelmasta, joka vaivasi minua viime kesänä. Yhdetkään tekemistäni kynsistä eivät tuntuneet pysyvän muutamia päiviä pidempää aikaa, vaan lähtivät liftaamaan todella nopeasti kynsinauha-alueelta. Tästä Päivin kanssa keskustellessamme ongelmaa ei meinannut löytyä. Hän tarkkaili työskentelyäni myös lauantaina koittaen löytää syytä huonolle pysyvyydelle, mitään konkreettista keksimättä.

     

    Palataan vielä hetkeksi ajassa taaksepäin. Viime kesänä ahdistuin pysyvyyteen liittyvistä ongelmista niin pahasti, etten kestänyt ajatustakaan kynsien rakentamisesta muuttomme jälkeen. Kuulostaa naurettavalta, tiedän, mutta minulle oli kehittynyt todella voimakas henkinen lukko aiheeseen liittyen.
    Olemme itseasiassa purkaneet kaikki muuttolaatikkomme jo kuukausia sitten – yhtä lukuun ottamatta. Arvaatte varmaan, mitä viimeisessä laatikossa oli? Kyllä, nostin akryylikynsitarvikkeet pahvilaatikostaan esille ensimmäistä kertaa viime viikolla.

     

    Kun sitten aloin palauttamaan mieleeni akryylitekniikkaa pari päivää ennen koulutuspäivää, tajusin, etten muistanut melkein mitään kesällä oppimastani. Katselin uudestaan Päivin tekemiä koulutusvideoita, ja niiden avulla treenailin omistamalleni harjoituskädelle. Nämä asiat muistissani aloitin lauantaisen koulutuspäivän.

     

     

     

    Kävi ilmi, että pitkän taukoni aikana olin unohtanut oikeaoppisten tekniikoiden lisäksi erään hyvin väärän työskentelytavan

     

     

    Kun sitten lauantaina rakentelin viimeisiä kynsiä, tulin ajatelleeksi että tuntuupa tämä kynsinauha-alueen rakentaminen helpommalta, kuin muistin. Kävikin sitten ilmi, että pitkän taukoni aikana olin unohtanut oikeaoppisten tekniikoiden lisäksi erään hyvin väärän työskentelytavan. Kun nyt rakensin koko kynnen Päivin ohjeiden ja videoiden mukaan, rakensin myös kynsinauha-alueen oikein. Pikaisesti selitettynä se menee niin, että akryylimassapallo asetetaan lähelle kynsinauhoja, ja muotoillaan siitä nopeasti alaspäin. Tällöin akryyli ei ehdi kuivua vaan asettuu ja kiinnittyy kynteen paremmin. Nyt muistin, että kesällä minulla kävi usein niin, että asetin pallon liian alas, muotoilin sen siitä alaspäin ja lopuksi katsoin, että jäipä iso rako kynsinauhan edustalle. Niinpä fiksuna tyttönä painelin usein jo lähes kuivunutta massaa lähemmäs kynsinauhoja pienentääkseni syntynyttä rakoa. Vaan tässä kohtaa akryyli oli jo sen verran kuivaa, että se ei enää kiinnittynyt kunnolla ja alkoi siksi liftaamaan nopeasti.

     

    Koska liftaamiseen liittyvät ongelmat yhdistetään usein huolimattomiin pohjatöihin, olinkin kesällä tulla hulluksi tehdessäni pohjatyöt äärimmäisen pikkutarkasti näkemättä mitään eroa kynsien kestävyydessä. Kiinnittäessäni huomiota tuohon asiaan, jonka tosiasiassa tein hyvinkin oikeaoppisesti, suljin silmäni toiselta, äärimmäisen kriittiseltä virheeltä. Nyt jälkikäteen tätä ajatellessani en voisi tuntea oloni typerämmäksi! Kaikeksi onneksi asia kuitenkin loppujen lopuksi selvisi ♥

     

    Tällaisten asioiden vuoksi olen erittäin onnellinen siitä, että päätin lähteä peruskurssille. Monethan opettelevat näitä juttuja itsekseen esimerkiksi Youtube -videoiden avulla, mitä minäkin muutama vuosi sitten kokeilin. Vaan silloin ei ole ketään tukemassa kun ongelmia tulee vastaan. Itse olen ainakin varma, että mikäli lauantaista koulutuspäivää ei olisi tullut, olisi akryylitarvikkeet jääneet ikuisesti pahvilaatikkoonsa.


     

    Tässä vielä kuvaa lauantaina syntyneistä, valmiista kynsistä. Nyt sainkin kotitehtäväkseni jatkaa treenejä baby boomer -kynsistä, sekä alkaa harjoittelemaan ranskalaista manikyyriä reverse -tekniikalla (tämä kuuluu siis viidennen päivän ohjelmaan, josta Päivi näytti lauantaina demoja). Lisäksi lauantaina käytiin läpi 3D-kukkien muotoilua, ja ostinkin siihen soveltuvan siveltimen jotta pääsen harjoittelemaan niitäkin rauhassa. Sovittiin myös seuraava koulutuspäivä maaliskuun lopulle, ja ajattelin siihen asti vielä harjoitella treenikädellä. Mikäli näiden, lauantaina tekemieni kynsien kanssa ei kuitenkaan tule ilmi vakavia pysyvyysongelmia, uskon että alan pian etsimään itselleni eläviä harjoituskäsiä Lappeenrannasta ♥

     

    Postauksen kuvat lainattu Päivi Kurmanilta

     

    Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

    Kun aika on rajallista

    Tänään pääsin töistä kahdelta, ja suuntasin kaupan kautta kotiin. Parkkipaikan löytäminen tutun kauppakeskuksen pihasta oli astetta haastavampaa kuin yleensä, eikä ajokammoni tehnyt parkkihallista yhtään sen helpompaa pysäköimiskohdetta. Muka lyhyeen piipahdukseen upposi puolitoista tuntia, ja kotiovelle pääsin vasta puoli neljältä. 

    Ensimmäinen tunne kotiin saavuttuani oli väsymys. Viime yön unet jäivät turhan lyhyiksi, joten paikkasin niitä tunnin mittaisilla päiväunilla. Herättyäni tein pari harjoitustipillistä akryylikynsiä, ja seuraava puuha olisi hiusten värjäys. Kotikin pitäisi taas siivota, kun huomenna tulee yksi kaverini käymään kynsimallina. 


    Viimeisimmät akryylikynsi-treenailut. Kynnet toteutin Emmelemzi -blogin Emzille, hän oli kovin tyytyväinen! Paranneltavaa löytyy kyllä edelleen, mutta suunta on ylöspäin ♥
    Huominen siis uppoaa niihin kynsiin, sillä kotona olen ehkä puoli kolmelta, ja uusien akryylien rakentamiseen saattaa minun tahdillani mennä helposti se viisikin tuntia. Myös keskiviikkona teen yhdet kynnet, samaten perjantaina. Viikonlopun ohjelmasta en vielä tarkkaan tiedä, mutta pääsykokeetkin lähestyvät uhkaavaa vauhtia joten luulen, että minun pitänee liimata nenä kiinni kirjoihin. 

    Aika meinaa loppua kaiken kanssa jo muutenkin kesken, ja sitten löydän itseni miettimästä, että missä ihmeen välissä minä sen seuraavan postauksen kirjoitan.

    Töitä on jäljellä enää kolme viikkoa, mutta siihen saakka käteni ovat sidotut. Toisin kuin moni muu blogikollegani, en ainakaan tunne itseäni tehotytöksi. Rahkeeni eivät riitä. Jostain täytyy hellittää, jotta toiseen asiaan voi panostaa enemmän. 
    Rakastan bloggaamista, mutta se on minulle niin paljon muutakin kuin pelkkää “julkaise” -napin klikkailua. Teen tätä täydellä sydämellä, ja haluan kirjoittaa tekstit silloin, kun olen hyvällä tuulella. Silloin, kun olen innostunut jostain asiasta ja oikeasti palan halusta päästä kertomaan siitä! Stressaantuneena ja kiireisenä en saa mitään julkaisukelpoista aikaan. 
    Tällä hetkellä minun onkin myönnettävä niin itselleni kuin teillekin, etten vain voi venyttää itseäni joka suuntaan. Välillä on levättäväkin.
    Viimeisimmästä Bette Boxista olen aloitellut jo postausta, joten sen tulen piakkoin julkaisemaan. Sen sijaan tämän kuun loppuneet postaus tipahtaa pois, sillä ne loput blogihetket mitä tässä kuussa ehdin irrottamaan haluan käyttää aiheisiin, joista oikeasti intoilen. Ja kun tähänkään mennessä en ole saanut viime kuun purkkikasaa edes kuvattua, voin todeta, ettei niistä kirjoittaminenkaan hirveästi tunteita herätä. Eri asia taas sitten, kun aikaa on enemmän eikä jokainen koneella vietetty hetki ole pois jostain “tärkeämmästä”.
    Pyrin siihen, että blogi ei hiljenisi tyystin, mutta en voi myöskään tehdä lupauksia tulevasta tahdista. Postaan sitten, kun ehdin ja se tuntuu hyvältä. Kesäkuussa sitten helpottaa, kun pääsykokeetkin on jo takanapäin ♥