Tänään kirjoitan aiheesta, josta olen jo pitkään halunnut avata suuni. Olen kuitenkin pysytellyt hiljaa, todennäköisesti samasta syystä, kuin moni muukin synteettisen kosmetiikan käyttäjä viime vuosina. Luonnonkosmetiikan suosio perustuu laajasti viljeltyihin väittämiin siitä, että se on kokonaisvaltaisesti turvallisempaa, eettisempää ja tehokkaampaa kuin synteettisesti valmistettu kosmetiikka.
Tämän aiheen käsittely tuntuu samalta, kuin ampiaispesän sohiminen puolimetrisellä oksanpätkällä, mutta itsesuojeluvaistoni taitaa olla lomalla. Tänään siis kerron teille, miksi en luota sokeasti luonnonkosmetiikkaan, ja minkä takia en suosittele vastaavaa likinäköisyyttä muillekaan.
Kaikki alkaa atomeista
Moni varmasti muistaa peruskoulun ensimmäiset kemian tunnit, joilla käsiteltiin atomeja. Kuinka hämmentävää se olikaan kuulla, että kaikki ympärillämme oleva koostuu atomeista, jotka reagoivat keskenään. Niin ihmiset, eläimet, kivet kuin kasvitkin. Kaikki meidät on muodostettu samanlaisista, pienenpienistä rakennusosista.
Puhtaita alkuaineita, eli yksinäisiä atomeja ei juuri luonnossa esiinny. Atomeille on tyypillistä reagoida muiden atomien kanssa, tämä johtuu pääasiassa niiden ulkokuoren elektroneista, joita ne haluavat tietyn määrän. Elektroneja lainataan siis toisilta atomeilta, tai niitä jaetaan yhteiskäyttöön atomien kesken. Silloin atomit kiinnittyvät toisiinsa, ja syntyy uusia yhdisteitä. Tätä tapahtuu kokoajan kaikkialla ympärillämme. Kemialliset reaktiot ovat osa luonnon kiertokulkua.
Sama aine muodostuu niin luonnossa kuin laboratoriossakin
Yhdisteet, eli arkikielessä erilaiset aineet (kuten vaikka sokeri tai etanoli) koostuvat tietynlaisista molekyyleistä. Näissä molekyyleissä on erilaisia atomeja yhdistyneenä tietyllä, kyseiselle yhdisteelle ominaisella tavalla. Otetaan esimerkiksi alla näkyvä sorbiinihappo.
Vasemmalla puolella näkyy laboratoriossa muodostettu, synteettinen sorbiinihappo. Oikealla puolella on suoraan luonnossa esiintyvän sorbiinihapon rakennekaava. Rakennekaavan viivojen kulmat ja vapaat päädyt edustavat hiiliatomeja ja niihin liittyneitä vetyatomeja, kaksinkertaiset viivat kertovat kaksoissidoksista, O merkitsee happiatomia ja H vetyatomia. Mitä eroa näillä kahdella kaavalla on? Ei yhtään mitään.
Jos luonnossa esiintyvä molekyyli on rakenteellisesti täsmälleen samanlainen, kuin laboratoriossa muodostettu molekyyli, aine on silloin kaikilta ominaisuuksiltaan identtinen. Ei ole mitään, miten ne voisi erottaa toisistaan.
Kuva: Rodolfo Clix / Pexels.com
Miten uudet aineet syntyvät laboratoriossa?
Laboratorio-olosuhteissa voidaan muodostaa useita luonnossa esiintyviä molekyylejä, mutta myös sellaisia molekyylejä, joita ei luonnon olosuhteissa pääse muodostumaan. Molekyylien muokkaaminen laboratoriossa perustuu matematiikkaan ja tutkittuun tietoon aineiden ominaisuuksista. Sitä voi verrata jopa ruoanlaittoon. Tarvitaan tietty määrä yhdenlaisia molekyylejä, ja tietty määrä toisenlaisia molekyylejä. Kun tiedetään, missä suhteessa yhdistettynä ne reagoivat keskenään ja muodostavat uudenlaisia molekyylejä, ei tarvitse kuin mitata oikea määrä ja antaa niiden reagoida keskenään kuten ne luonnossakin reagoisivat. Joskus reaktio tarvitsee tietynlaisia olosuhteita, jolloin säädetään esimerkiksi lämpötilaa tai sekoitusnopeutta.
Kemikaaleja on kaikkialla
Joskus luonnonkosmetiikkaa markkinoidaan kemikaalittomana, mikä on mielestäni yksi suuri vitsi. Ainoa ero on, ettei se jaksa edes naurattaa. Kaikki aineet ympärillämme ovat kemikaaleja, vedestä lähtien (tässä välissä kehotan lukemaan tämän postauksen Kemikaalikimara -blogista, jossa aihetta avataan tarkemmin). Oikea termi ei-luonnonkosmetiikan kemikaaleille olisi ennemmin “synteettinen” kemikaali, tosin itse lähtökohtaisesti inhoan kyseistä sanaa. Synteettinen kuulostaa epäluonnolliselta, jopa vaaralliselta. Muistellaan hetki vielä sitä, mitä laboratoriossa tapahtuu. Siellä luodaan oikeanlaisia olosuhteita kemiallisille reaktioille, jotka ovat aineille luonnostaan tyypillisiä. Näiden reaktioiden yhteydessä muodostuu uudenlaisia yhdisteitä, kun molekyylien atomit järjestäytyvät uudestaan. Ei kuulosta kovin epäluonnolliselta ja vaaralliselta enää, eihän?
Kuva: Skitterphoto / Pexels.com
Mikä tahansa voi allergisoida
Välillä synteettisen kosmetiikan demonisointi tuntuu varsinaiselta noitajahdilta. Kun kuuntelen hysteeristä luonnonkosmetiikan kannatusta, näen pääni sisällä hullun tiedemiehen pimeässä huoneessa kaatelemassa höyryävää, vihreää nestettä lasipullosta toiseen. Huone täyttyy savusta ja lasipullot räjähtää. Kaboom! Sen jälkeen tiedemies kerää pöydälle lentäneet nesteroiskeet pieneen muoviseen astiaan, liimaa päälle kauniin etiketin ja kiikuttaa kaupan hyllylle.
Jos kuitenkin pidetään mielessä se, että loppupeleissä laboratoriossa tapahtuvat prosessit perustuvat aineiden luonnolliseen tapaan toimia ja reagoida keskenään, on suurin vaaramme silloin allergiat. Kaikki ihmiset eivät siedä kaikenlaisia aineita, vaan jotkut yhdisteet voivat aiheuttaa erilaisia ärsytysreaktioita tai jopa anafylaktisia sokkeja. Joillekin aineille voi myös herkistyä, jos niitä käyttää suurissa määrin. Jotkut ovat allergisia pähkinöille, toiset omenalle ja joillekin allergiaa voi aiheuttaa jopa auringonvalo.
Luonnonkosmetiikka ja hajusteallergeenit
Tiedossa on, että jotkin aineet ovat allergisoivampia kuin toiset. Kosmetiikassa näitä ovat esimerkiksi tietynlaiset hajusteet. Vaikka hajusteet saa pääasiassa ilmoittaa inci-listassa pelkällä “parfum/fragrance” merkinnällä, täytyy kaikkein yleisimmin allergisoivat hajusteaineet kuitenkin mainita erikseen, mikäli niitä esiintyy iholle jätettävässä tuotteessa yli 0,001% pitoisuus, tai pois pestävässä tuotteessa yli 0,01% pitoisuus. Listan näistä 26 aineesta löydät täältä. Niitä ei yleensä lisätä kosmetiikkaan erikseen, vaan ne esiintyvät esimerkiksi eteerisissä öljyissä luonnostaan. Eteerisen öljyn valmistaja on velvoitettu ilmoittamaan, mitä allergeeneja kyseinen öljy sisältää ja kuinka paljon.
Kuva: Mareefe / Pexels.com
Koska monet luonnonkosmetiikan sertifikaatit kieltävät synteettisten säilöntäaineiden käytön, joudutaan luonnonkosmetiikassa etsimään muita ratkaisuja tuotteen säilyvyyden parantamiseksi. Usein suositaan eteerisiä öljyjä niiden antimikrobisten ominaisuuksien vuoksi. Yksi näistä on rosmariinin eteerinen öljy, ja esimerkiksi Oils 4 Lifen puhdas, eteerinen rosmariiniöljy sisältää 6% allergisoivaa Limonenea sekä 0,8% Linaloolia. Kaikkien heidän valmistamiensa eteeristen öljyjen allergeenipitoisuudet löytyvät täältä.
Kaikessa luonnonkosmetiikassa ei tietysti eteerisiä öljyjä käytetä, ja samoja allergisoivia hajusteaineita löytyy myös synteettisen kosmetiikan tuotteista. Mielestäni ei vain ole sopivaa väittää, että kummankaan kategorian kosmetiikka olisi yleisesti allergisoivampaa kuin toisen. Molemmista löytyy varmasti paljon aineita, joille joku on allerginen. Pitää vain osata tunnistaa ne raaka-aineet, jotka eivät itselle sovellu, ja sitten vältellä niitä.
Onko luonnonkosmetiikka tehokkaampaa kuin synteettinen kosmetiikka?
Tiesitkö, että yksikään vuoden 2016 johtavasta 20:sta kauneusalan valmistajasta ei keskittynyt luonnonkosmetiikan valmistamiseen? Koko listan löydät täältä. Minusta olisi perin kummallista, jos kaikkein tehokkainta kosmetiikkaa myytäisiin vähiten. Silti monesti väitetään, että luonnonkosmetiikkaa tehokkaampaa ei löydy. Alla esimerkkinä pätkä House of Organicin sivuilta.
“Luonnonkosmetiikka on todistetusti tehokkaampaa kuin synteettisistä raaka-aineista valmistettu kosmetiikka. Tavanomaisen synteettisen kosmetiikkatuotteen suurin osa on voidepohjaa. Iho ei pysty juurikaan hyödyntämään synteettisen kosmetiikkatuotteen voidepohjaa, joten ihoon oikeasti vaikuttavia raaka-aineita on hyvin vähän. Miksi emme siis tarjoisi vain parasta ihollemme? Luonnonkosmetiikassa taas voidepohjassa käytetään vettä + kasviöljyjä tai pelkästää kasviöljyjä, joita iho pystyy hyödyntämään. Kasvien solurakenne on samankaltainen kuin ihon solurakenne, joten iho pystyy hyödyntämään kasvien sisältämiä aktiiviaineita. Normaalisti voidepohjan osuus tuotteen painosta on noin 80%, joten mikäli haluat tehokasta kosmetiikkaa niin suosittelemme valitsemaan luonnonkosmetiikan.”
Ihan ensinnäkin, toimiakseen iho tarvitsee vettä, rasvoja ja kosteutta sitovia aineita. Niitä kaikkia löytyy ihosta luonnostaan, ja etenkin nuori iho tuottaa niitä riittävästi itse. Vanhenemisen merkkien ehkäisemiseen vesikosteus on yksi tärkeimmistä tekijöistä, sillä kosteusköyhä iho ohenee sekä veltostuu ja muodostaa ryppyjä. Tätä ei voi ehkäistä hieromalla kasvoille pelkkiä luonnonöljyjä, niin hienolta kuin se kuulostaisikin. Öljyjen päätehtävä on pehmentää ja hoitaa ihon pintakerrosta sekä estää kosteuden haihtumista ihon alemmista kerroksista. Vanheneva iho kaipaa kuitenkin myös lisäkosteutusta, eli vettä ja kosteutta sitovia aineita. Niitä löytyy monista synteettisen kosmetiikan “voidepohjista”.
Kuva: Rawpixel.com / Pexels.com
Myös Ruohonjuuri ottaa kantaa luonnonkosmetiikan tehokkuuteen sivuillaan. He kirjoittavat näin:
“Luonnonkosmetiikkatuotteissa komeilee suurempi määrä aktiiviaineita kuin tavanomaisessa kosmetiikassa. Tämän ansiosta iho saa hyödyntääkseen monipuolisemmin ravinteita, jotka tukevat sen toimintaa.”
Veden, kosteuttavien aineiden ja rasvojen lisäksi iho hyötyy monenlaisista aktiiviaineista. Esimerkiksi erilaiset hapot uudistavat ja kirkastavat ihoa. Jos tunnette The Ordinaryn, saatoitte jo pudistella päitänne edellistä sitaattia lukiessanne. Aktiiviaineita käytetään runsaasti niin synteettisessä, kuin luonnonkosmetiikassakin.
Kuva: The Ordinary
Laboratorio-olosuhteissa aineiden ominaisuuksiin voidaan vaikuttaa siten, että ne eivät ole niin reaktioherkkiä kuin luonnosta löytyvät samankaltaiset aineet, ja siten säilyvät paremmin. Muitakin aineiden ominaisuuksia voidaan tehostaa. Yksi esimerkki erittäin tehokkaasta, synteettisesti valmistetusta kosmetiikkatuotteesta on Bioeffectin EGF-seerumi, johon on formuloitu epidermaalisia kasvutekijöitä. Youtube on pullollaan arvosteluja ja vaikuttavia ennen-jälkeen-tuloksia seerumin käytöstä. Mutta tällaista seerumia ei oltaisi voitu toteuttaa ilman vuosien tutkimuksia ja kehitystyötä laboratoriossa.
Kuva: Bioeffect
Monet kosmetiikan aktiiviaineet ovat myös hankalasti formuloitavia, sillä ne saattavat olla keskenään reaktioherkkiä. Tiettyjä aktiiviaineita ei siis voida tuotteeseen lisätä ilman erilaisia apuaineita jotka stabiloivat lopullista kosmetiikkavalmistetta. Kun unohdetaan luonnonkosmetiikan sertifikaattien rajoitukset, on paljon enemmän mahdollisuuksia ainesosien valinnassa. Tällöin voidaan formuloida tuotteita, joissa on mahdollisimman suuri pitoisuus mahdollisimman tehokkaasti vaikuttavia aineita erilaisiin ihon ongelmiin ja tarpeisiin. En siis missään nimessä väittäisi, että juuri luonnonkosmetiikka olisi kaikkein tehokkainta.
Kuva: Alena Koval / Pexels.com
Ekologisuus
Olen kuullut, että jotkut suosivat luonnonkosmetiikkaa nimenomaan sen ekologisuuden vuoksi. Hienoa! Minusta ekologiset valinnat ovat aina suositeltavia, mutta haluan huomauttaa, että myös synteettinen kosmetiikka voi olla eettisesti ja ekologisesti valmistettua. Hyvä esimerkki tästä on Lush, joka panostaa pakkauksettomaan kosmetiikkaan, muovin kierrätykseen ja eettisesti viljeltyihin raaka-aineisiin.
Suomessa on myyty myös Reilun Kaupan kosmetiikkaa vuodesta 2007 asti, ja tänä päivänä yhä useampi yritys panostaa tuotannossaan ekologisuuteen ja eettisyyteen. Kun pysyt valppaana, löydät paljon ekologisia vaihtoehtoja myös synteettisen kosmetiikan puolelta!
Suosittelen myös lämpimästi lukemaan Virve Veen blogipostauksen, jossa hän perehtyy tarkemmin luonnonkosmetikkan ekologisuuteen ja vastuullisuuteen, tehden selväksi, ettei sertifikaatit välttämättä takaakaan ympäristöystävällisintä tuotantoa.
Kaiken kosmetiikan on oltava turvallista
Suomessa, kuten kaikkialla muuallakin EU:ssa kosmetiikkaa rajoittaa sama lainsäädäntö. Euroopan Parlamentin ja Neuvoston asetus kosmeettisista valmisteista (1223/2009) käsittelee kosmetiikan turvallisuutta ja asettaa selkeät rajat sille, mitä tietoja kosmetiikkatuotteesta on ilmoitettava, miten sitä saa markkinoida ja mitä se saa sisältää. EU:ssa on lähes 1400 kosmetiikassa täysin kiellettyä ainesosaa, ja satoja ainesosia, joiden käyttöä on rajoitettu (esim. saa käyttää vain tietynlaisissa tuotteissa tai tietyin pitoisuuksin). Näitä listoja myös päivitetään jatkuvasti, kun tulee esille uutta tietoa tai herkistymisiä tietyille aineille. EU:ssa kosmetiikkatuotteesta pitää tehdä turvallisuusselvitys ennen sen markkinoille saattamista, eikä mikään kosmetiikkatuote saa aiheuttaa käyttäjälleen turvallisuusriskiä. Tämä koskee kaikkea kosmetiikkaa, ei vain luonnonkosmetiikkaa.
Yhteenveto
Kaiken kaikkiaan inhoan ylenpalttista hysterisointia. Kun ihmiset hokevat mekaanisesti samaa mantraa päivästä toiseen, ollenkaan sitä kyseenalaistamatta, nousevat niskakarvani pystyyn. Mielestäni kaikkea kannattaa pohtia useammalta kantilta, ja tutkia monenlaisia lähteitä. Ilman oikeaa syytä ei kannata pelätä mitään.
Kaikki toki tekevät omat valintansa siitä, miten haluavat elämänsä elää tai millaista kosmetiikkaa suosivat, mutta toivon, että kukaan ei luottaisi sokeasti mihinkään yksittäiseen väitteeseen. Itse en ainakaan luota, ja siksi suosin sekä luonnonkosmetiikkaa että synteettistä kosmetiikkaa. Tiedän, että molemmista kategorioista löytyy itselleni sopivia, aivan loistavia tuotteita enkä halua poissulkea kummankaan käyttöä.
Mitä ajatuksia postaus teissä herättää?
Millä perusteilla valitsette käyttämänne kosmetiikan?
Edit: Sain palautetta siitä, etten käsitellyt tässä postauksessa eläinkokeita. Palasin aiheen ääreen kuitenkin myöhemmin, ja kirjoitin siitä oman postauksensa joka löytyy täältä.