Salkkarit palasivat viime viikolla kesätauolta (ei sillä, että itse kyseistä saippuaa seuraisin), joten taitaa olla korkea aika hätyytellä omaakin tyhjän paperin kammoa. Olen kirjoittanut töiden merkeissä koko kesän, mutta omasta blogista katoaa tietty ote aina pidemmän tauon aikana. Ensimmäiset rivit ovat kaikkein raskaimpia: mitä tässä oikein pitäisi sanoa?
Yksi vaihtoehto on laatia koottujen selitysten lista blogitauon venymisestä, mutta ne on aika nähtyjä jo tässäkin blogissa. Kaiken kukkuraksi mainitsin teille ennen katoamistemppuani, ettei koti ja näppis tuntuneet enää kovin kotoisilta. Siitä päästäänkin pientä aasinsiltaa pitkin siihen toiseen vaihtoehtoon, eli kesäkuulumisten kertomiseen. Mihin se pitkä, kuuma kesä oikein katosi? Tästä saattaisin keksiä pari sanaa.
Ulkoilin, jätin meikit pölyttymään, hikoilin, näin perhettä ja ystäviä, uin, järjestelin kotia, laiminlöin ihonhoitoa ja tein pari kesäreissua. Käytiin esimerkiksi perheen kanssa vuokramökillä ja asuntoautoajelulla, minkä lisäksi piipahdettiin miehen kanssa Virossa näkemässä yhteisiä ystäviämme. Minulla oli myös kiva työreissu työnantajani mökille, jossa pidettiin mielenkiintoista kesäkoulutusta!
Koska aloitin nykyisessä työpaikassani viime syksynä, ei lomapäiviä ehtinyt kertyä kovin paljoa. Pidin kuitenkin reilun viikon lomaa ja onnistuin buukkaamaan kivoja juttuja viikonlopuille niin sain nauttia kesästä täysin rinnoin. Toisaalta tämän vuoden helteet vetivät naaman välillä nutturalle, eikä sitä oloa voinut nautinnoksi kutsua. Lähinnä siitä syystä ihonikin puhkesi kesäiseen kukintoon eikä meikkipakkiin tehnyt mieli edes vilkaista.
Edes kosmetiikkaa en juuri ostellut kesän aikana: paria vartaloemulsiota, suihkugeeliä ja deodoranttia lukuun ottamatta ainoa, mihin iskin silmäni oli Guerlainin ständi Tuurin Kyläkaupassa (missä muuten vierailin ekaa kertaa tänä vuonna!). Ostin sieltä huulipunan ja -kiillon alle kahdeksalla eurolla. Tietysti nekin ovat yhä korkkaamatta, kuten pari luomiväripalettia jotka tilasin syntymäpäiväkseni toukokuun lopussa. Nyt iloitsen alkavasta syksystä, sillä tähän aikaan vuodesta tekee aina mieli meikata!
Uskokaa tai älkää, mutta olen hillonnut koko kesän loppuneita purkkeja pienellä työpöydälläni. Optimistina ajattelin postaavani niistä jo heinäkuussa, mutta juttu on aina vain venynyt eteenpäin. Tällä viikolla minulla on pitkästä aikaa täysin vapaa kotiviikonloppu, ja päämääräni on selättää tuo vuori. Älkää kuitenkaan pelätkö – mistään Mount Everestistä ei ole kyse. Kuten sanoin, saatoin hieman laiminlyödä ihonhoitoa kesän aikana.
