Follow:

    15 faktaa minusta

    Vuosi 2014 on nyt virallisesti ohi, ja on aika siirtyä uusiin haasteisiin, kuvioihin ja saavutuksiin vuonna 2015. Tämän kunniaksi tahdon jakaa teille lukijoilleni 15 asiaa itsestäni, joita en usko, että vielä tiedätte. Koska blogini ei ollut pystyssä kuin muutaman hassun kuukauden viime vuoden puolella, en aio julkaista varsinaista koostepostausta vuodesta 2014, mutta kuvitan kuitenkin tämän postauksen blogissani julkaistuilla, mielestäni parhailla kynsikuvillani vuodelta 2014. 

    1. Olen asunut suurimman osan elämästäni Tampereella.
    Synnyin siellä, ja Espooseen muutin ollessani 14. Tämän jälkeen muutin vielä 15-vuotiaana vuodeksi Tampereelle, ja sitten takaisin Espooseen. Välissä olen toki asunut vuoden myös Pirkkalassa, ollessani 13. Tampereella on kuitenkin kulunut eniten vuosia elämästäni.

    2. Minulla ei ole kielipäätä.
    Englannin kielen olen pakottanut itseni oppimaan, ja se sujuukin nykyään vallan mainiosti, mutta kielien opiskelu on aina tuottanut itselleni paljon tuskaa ja hankaluuksia. Kerrottakoon vaikka, että koko ala-asteen ajan opiskelin saksaa, enkä edelleenkään osaa sanoa saksaksi muuta kuin että ”minä rakastan sinua”. Ruotsiksi en osaa edes sitä, vaikka on sitäkin tullut kouluaikana opiskeltua.
    3. Asun yhdessä mieheni kanssa.
     Me tutustuimme syksyllä 2012 eräissä pippaloissa, vaikka olimmekin jo vuonna 2010 olleet vuoden samassa koulussa, toki toisiamme vielä tuntematta. Lokakuussa 2012 aloimme seurustelemaan, ja vajaan kuukauden kuluessa olin käytännössä muuttanut hänen äitinsä luokse ihan vahingossa, kun ei maltettukaan enää olla edes hetkeä toisistamme erossa. Kesällä 2013 muutimme omaan yhteiseen kotiimme, 58 neliön vuokra-asuntoon ja otimme koiran. Tulevaisuutta emme ole sen koommin suunnitelleet, eiköhän huominen näytä mitä se tuo tullessaan. Toivon mukaan pitkän yhteisen elämän. 🙂
    4. Mieheni on virosta kotoisin.
    Tämä yhdistettynä faktaan numero kaksi saattaa ihmetyttää, mutta onnekseni mieheni puhuu täydellisesti suomea asuttuaan täällä lähes puolet elämästään, joten mitään ongelmia ei ole. Silti ärsyttää, että kielipääni on huono: jopa suomen kielen läheinen sukulaiskieli tuntuu mahdottomalta oppia, vaikka haluaisin pystyä tavallisesti keskustelemaan mieheni virossa asuvien sukulaisten ja ystävien kanssa.
    5.  Juon kahvini maidon kanssa ilman sokeria.
    Ja juon sitä paljon, ja aivan vääriin kellon aikoihin. Saatan esimerkiksi keittää kahvit keskiyöllä, ja sitten mennä tunnin päästä nukkumaan. Hyvä unenlaatu, heipparallaa!
    6.  Rakastan kenkiä.
    Jos rahapussini antaisi periksi, tämä asunto olisi lattiasta kattoon täynnä kenkiä, etenkin korollisia saappaita, jotka ovat pahin heikkouteni. 
    7. Pelkään pimeää.
     14-vuotiaana minulla oli omituinen tapa mennä nukkumaan valojen ollessa kiinni, mutta aina herätessäni ne olivat päällä. Pari kertaa muistan heränneeni yöllä paniikissa pimeän pelkoon ja juosseeni valokatkaisijalle (joka oli toisella puolella huonetta) mutta varmasti kymmeniä, ellei satoja kertoja kävi niin, että en aamulla edes muistanut heränneeni pistämään valoja päälle vaan olin tehnyt tämän joko unissani, tai niin unisena ettei siitä jäänyt mitään muistikuvaa itselleni. Yhä edelleen satunnaisesti jos nukun yksin pimeässä, saatan laittaa valot päälle, tai jos vien koiraa illalla lenkille alkaa sydämeni tykyttämään ja alan kävelemään nopeammin, sillä jotenkin ihmeellisesti edelleen pelkään pimeyttä.
    8. Olen kahdesti elämäni aikana meinannut kirjoittaa kirjan.
    Ehkä vielä joskus onnistunkin? Viimeisimmällä kerralla pääsin kuitenkin jo suunnilleen sivulle 50, kunnes tietokone hajosi ja idea jäi sikseen. Katsotaan taas seuraavan viiden vuoden päästä, että josko sitä aloittaisi alusta.
    9. Rakastan kesää.
    Aurinko, lämmin vesi, jäätelö, valo, rusketus, lämpö, kukkivat kukkaset… Kesä on henkiin heräämisen aikaa, jolloin varpaat vihdoin kykenevät liikkumaan pitkän talven kylmyyden jälkeen, ja koko kroppa nousee horroksesta. Jos voisin päättää, sellaista asiaa kuin kylmyys ei olisikaan. Paitsi jäätelössä.
    10. Inhoan lääkäreitä.
    Ne nyt vaan on ihan kamalia.
    11. Minulla on ollut 14-vuotiaasta asti mustat hiukset.
    Välissä ne olivat kuukauden ajan alta punaiset, ja kerran vajaan kuukauden ajan latvoista punaiset, mutta kumpikaan värjäys ei onnistunut niin hyvin, että olisin ollut tulokseen kovin tyytyväinen joten värjäsin ne äkkiä takaisin kokonaan mustiksi.

    12.  Olen erittäin läheinen siskoni kanssa.
    Vaikka hän asuukin 150 kilometrin päässä itsestäni, ja näin on ollut jo useamman vuoden ajan, meillä on todella läheiset välit. Emme välttämättä soittele erityisen usein, mutta aina kun näemme, tuntuu, kuin edellisestä kerrasta ei olisi kulunut päivääkään.
    13. Haluaisin asua maalla.
    Olen koko ikäni asunut kerrostalossa kaupungin läheisyydessä tai keskellä sitä, mutta haaveissani olisi oma talo jostain mahdollisimman syrjäisestä paikasta. 

    14. Pidän lapsista.
    Todella paljon. 16-vuotiaana olin 8 kuukautta töissä yksityisperheen neljän lapsen hoitajana kun vanhemmat olivat päivätöissä, ja se oli yksi ihanimmista työpaikoista missä olen ollut. Tällä hetkellä elämääni kuuluu kiinteästi kaksi lasta, mieheni pikkusisko ja siskoni tytär, ja heidän seurassaan kyllä viihtyisin vaikka kuinka ja kauan.
    15. Ajattelen olevani kaunis.
    Tämän halusin lisätä tänne, sillä aina ei suinkaan ole ollut näin. Olen muuttanut elämäni aikana monta kertaa, ja ystäviä on ollut vaikeaa löytää, eikä itsetuntonikaan ole siis aina ollut ihan kohdillaan. Nyt viimeisimmän parin vuoden aikana olen kuitenkin todennut, että olen aikalailla juuri sellainen kuin olen halunnutkin olla. Tiedän kyllä että minussa on virheitä ja paljon, niin fyysisesti kuin vähemmänkin fyysisesti, mutta olen sujut niiden kanssa. Nykyään näen peilistä tavallisen nuoren naisen, joka on kaunis virheinensä, ja olen ylpeä siitä. Olen ylpeä, että olen aikuistunut niin paljon että olen saavuttanut elämässäni pisteen, jossa koen viihtyväni kropassani, ja toivon koko sydämestäni kaikille samaa.
    Ihanaa lauantai-iltaa kaikille!


    Räiskyvät juhlakynnet

    Voi että kun alkaakin olla ikävä omaa kotia, tai lähinnä omaa valokuvauspistettä. Vaikka kuinka aikaisin tuonne ulos koittaa ehtiä, ei siellä koskaan riitä valoa hyvien kuvien ottamiseen. Nytkin ne kuvat, jotka eivät olleet liian tummia julkaisemiseen, olivat liian sumeita tai tärähtäneitä että niistä saisi mitään selvää. Pahoitteluni siis heti alkuun kuvien huonosta laadusta.
    Näihin kynsiin hain värejä ja tunnelmaa illalla nähtävistä ilotulituksista. Nimettömiin itseasiassa väkertelinkin pieniä raketteja esittäviä viivapläjäyksiä, joihin sain inspiraationi Shannalovelta loveitsomuch.comista. Hänen kyntensä näette täältä
    Myös etusormen paljettirivit ovat olevinaan osa isompaa rakettia, ja värikäs linja jatkuu muiden kynsien mustia kolmioita rajaaviin pilkku- ja paljettiriveihin.
     Peukalon, keskisormen ja pikkurillin pohjalla on kaksi kerrosta Wild & Mildin hopeaa Mirror Girliä, ja tämän päälle lakkasin mustat kolmiot H&M mustalla Manhunterilla. Mustalle pohjalle vetelin vielä Goshin tikkuhileunelmaa 585 Bright Passionia, joka muuten tuli sieltä puuropaketista josta aiemmin puhuin teille. Siitä lisää juttua samalla, kun esittelen koko boksin sisällön. 
    Myös etusormen pohjalla on Wild & Mildin hopeaa, ja siihen päälle lakkasin kolme kerrosta samaa tikkuhilelakkaa kuin muiden kynsien kolmiohin, mikä näin jälkikäteen katsottuna oli iso virhe. Paremmin siihen olisi sopinut joku aivan toinen glitteri tai ei glitteriä ollenkaan. Päätin kuitenkin jättää sen tuollaiseksi, sillä ennen paljettien asettelua visioni kyseistä kynttä varten oli muutenkin epäselvä. 
    Nimettömien pohjalla on kaksi kerrosta Hot Looksin 24 Shamelessiä, jota olisi kyllä yksikin riittänyt erittäin hyvin, satuin vain sottaamaan toisen käden nimettömän pöydän kulmaan, joten lisäsin vielä kerrokset molempiin.  Raketit piirtelin seuraavilla lakoilla: Konad Light Bronze, Wild & Mild Mirror Girl, Golden Rose Magic Color 319, Lumene Natural Code 9 Live it up ja KONE Helsinki Holographic 809.

    Lopuksi vielä haluaisin kovasti kiittää teitä kaikkia blogini lukijoita, niin rekisteröityneitä kuin anonyymejäkin. Tänään aamulla blogini seuraajia näyttäisi olevan Bloggerin kautta jo täydet 50, Bloglovinin kautta 5 ja Blogilistan kautta 2. Iso kiitos mukana olemisesta ja ihanista kommenteistanne, järjestän teille kyllä piakkoin jotain kivaa kiitokseksi!

    Upeaa uutta vuotta 2015 tasapuolisesti aivan jokaiselle!

    Murrettua turkoosia

    Olenko koskaan kertonut, että ehdoton lempivärini on turkoosi? 
    Tai ylipäätään kaikki sävyt vihreän ja sinisen välillä. Hullutukseni kyseiseen väriin (ja toki myös viininpunaiseen) alkoi muutama vuosi sitten kun sain isosiskoltani aivan ihanan, satiinisen paidan joka nyt sattui olemaan väriltänsä upea vihreään taittava turkoosi. Jotta tarina ei jäisi tyngäksi, kerrottakoon, että meillä on sinivihreiden sävyjen kanssa ollut aina melkoinen viharakkaussuhde. Sillä kun olin pienempi, kaikki vihreät sävyt joissa oli edes hento aavistus sinertävyyttä olivat mielestäni tekovihreitä. Oikeita vihreitä olivat murretut, maan läheiset sävyt, sillä nämä kirkkaat ja sinertävät muistuttivat mielestäni muovikuusia. Äitipuoleni varmasti muistaa tämän tekovihreäkauteni vallan mainiosti, sillä hänellä taisi tuohon aikaan olla mieltymys kaikkiin vihreisiin, myös niihin tekovihreisiin, ja jaksoinkin aina muistuttaa häntä siitä vääryydestä, että mokomia tekovihreänvärisiä vaatteita oli edes olemassa. Anteeksi tästä, niin äitipuolelleni sekä tekovihreälle. On sekin oikeasti kiva väri.
    Näissä kynsissä tuota aitoa ja oikeaa tekovihreää ei kuitenkaan ole (vaikka turkoositkin olivat tuolloin ihan ihan inhokkeja koska nekin olivat niin lähellä sitä ällöttävää tekovihreää), mutta tiedätte kyllä kyseisen värin. Sitä on nähtävillä muun muassa nuorissa kuusissa alkukeväästä, sekä esimerkiksi Tiimarin logossa. Se sellainen aivan liian kirkas ja aivan liian vähän murrettu ollakseen luonnollinen, saati edes oikea väri. Näin siis ajattelin silloin, mutta niinkuin sanoin, nykyään me ollaan ihan hyvissä väleissä tekovihreänkin kanssa.

    Kynsillä siis kaksi kerrosta Yes Loven K032 -lakkaa, aivan ihanaa cremeä joka vain asettuu oikealle paikalleen ja peittää jo lähes yhdellä kerroksella. Ehdoton turvalakkani numero yksi, ja nytkin lakkasin tällä kun olin totaalisesti pilannut edellisen lakkauksen ja halusin käyttää jotain lakkaa, jolla onnistuu varmasti. Pilkut olen tehnyt dotting toolin avulla käyttäen Rimmelin Peppermintiä, L´orealin Resist & Shine lakkaa numero 600 sekä Golden Rosen Magic Color lakkaa numero 319. Kynsistä tuli mukavan leikkisät mutta tarpeeksi yksinkertaiset ettei ne aivan silmille pomppisi, ja johan niitä mieheni äitikin ehti kehumaan. Sanalla sanoen olen siis tyytyväinen!
    Onko teillä jotain väriä, jota olette ennen inhonneet ja nykyään rakastatte? Tai suhtautumisenne jotain väriä kohtaan on muuten radikaalisti muuttunut lähiaikoina?

    Ps. Tässä olisi tekovihreä muovikuusi havainnollistamaan kyseistä väriä.