Follow:
Monthly Archives

helmikuu 2018

    Ekokampaamon taikaa – muodonmuutos kasviväreillä!

    Kasvivärit ovat houkutelleet itseäni jo pitkään. Itse asiassa kirjoitin aiheesta täälläkin jo loppusyksystä, kun minulle sattui vähän ikävämpi tilanne hiusten värjäyksen yhteydessä. Se olikin viimeinen kerta, kun kaupan väreihin koskin, ja siitä asti olen punninnut erilaisia vaihtoehtoja tukkani tulevaisuudelle. Yksi vaihtoehto oli kasvivärit, toinen ajatus oli oman värin takaisin kasvattaminen. Olen kuitenkin sen verran kiintynyt punertaviin kutreihini, että päädyin ensimmäiseen vaihtoehtoon.

     

    Olen lukenut kasvivärjäyksestä varmaan kaiken järkevästi saatavilla olevan tiedon, ja vaikka jo kampaajalle mennessäni tiesinkin melko tarkkaan, miten värit toimivat, halusin silti luottaa ammattilaiseen ainakin ensimmäisen värjäyskerran kanssa. Kaiken lisäksi tukkani oli niin kehnossa kunnossa, että se kaipasi kovasti kunnon saksimista. Yleensä leikkaan latvani itse, mutta tällä kertaa halusin suuremman muodonmuutoksen – enkä siinä kohtaa voinut omiin taitoihini luottaa.

    Alun perin ajattelin varaavani ajan jostakin helsinkiläisestä kampaamosta, mutta melko pian minulle selvisikin, että meillä täällä Lappeenrannassakin on oma ekokampaamo. Pienen taustatutkimuksen jälkeen olin varma siitä, että EcoSalon Edenissä minulle osattaisiin taikoa sellainen tukka josta haaveilin. Aikaa varatessani kävi vielä niin hyvä tuuri, että onnistuin saamaan peruutusajan heti seuraavalle päivälle. Hyvä niin, sillä siinä kohtaa malttamattomuuteni oli täydessä huipussaan!

    Pohjustetaan vielä hieman tätä tukkamuutosta, jonka halusin saada aikaan. Olen nimittäin ollut pitkähiuksinen lähes koko ikäni, lukuun ottamatta yhtä lyhyttä poikatukka-vaihetta noin kymmenen vuotta sitten. Kun se vihdoin kasvoi olkapäille, aloin käyttämään klipsipidennyksiä siihen asti, kunnes oma tukkani oli kasvanut klipsejä pidemmäksi. Siitä päivästä on nyt jo yli viisi vuotta, ja koko sinä aikana en ole lyhentänyt hiuksiani yhtään enempää, kuin on ollut pakko. Olen kuitenkin salaa ihastellut muiden lyhyempiä hiusmalleja jo vuosien ajan. Saksien puoleen en ole silti uskaltanut kääntyä. Tätä tukkaa on nimittäin kasvateltu niin pitkään, että tuntui raastavalta ajatukselta nähdä sen tipahtelevan lattialle pieninä myttyinä.

     

    Viime syksystä asti hiusteni kunto on kuitenkin ollut sanalla sanoen kamala. Latvat olivat karheat ja ”hamppuiset”. Pari tuntia hiusten harjaamisesta ja koko reuhka oli rullaantunut takkukasaksi niskaan kuin mikäkin pieni monsteri. Se sama monsteri muistutti mielellään olemassaolostaan myös aina takkia pukiessa, luikerrellen tiensä vetoketjun väliin. Erityisesti se tykkäsi hiipiä mieheni kyljen alle öisin, niin, että sain herätessäni kiskoa sitä pirulaista karva kerrallaan esille. Eikä tarvinnut kuin mainita sana ”tuuli”, ja mokoma elukka kirmasi innoissaan kasvoilleni. Koita siinä sitten elää! Ilman, että tukehdut karvapalloihisi.

     

    Joo. Niiden oli aika lähteä. Kun kampaajani Anni Räihä sitten otti sakset esille, katselin aika voitonriemuisena lattialle tipahtelevia karvamyttyjä. Olin vapaa!

    Ecosalon Edenissä käytetään kasvivärejä Khadilta, Radicolta ja EkoPharmalta. Toivoin hiusteni sävyn jäävän saman suuntaiseksi, kuin mitä se lähtötilassa oli, mutta hieman intensiivisemmäksi. Anni käytti siis hiusteni pituuksiin puhdasta hennaa, ja tyveen lisäsi Radicolta hieman rusehtavampaa väriseosta jottei se jäisi huomattavan oranssiksi latvoihin verrattuna.

    Hiukseni pestiin ensin savipohjaisella, syväpuhdistavalla sampoolla ilman hoitoainetta. Sen jälkeen niitä kuivattiin hieman värin levittämisen helpottamiseksi. Kasvivärijauheet sekoitettiin veden kanssa vanukasmaiseksi tahnaksi, joka levitettiin tasaisesti hiuksiin. Hiukset kiinnitettiin klipseillä ja peitettiin muovipussilla. Pussi esti värin kuivumisen ennen aikojaan.

     

    Tässä vaiheessa sain käteeni kupposen kuumaa kahvia, ja yläpuolelleni alakuvan vasemmassa reunassa näkyvän lämpölaitteen. Sitten odoteltiin puolen tunnin ajan. Kuka tahansa kasviväreistä mitään kuullut varmasti tietää, että aikanaan monien värien kanssa vaikutusajat ovat olleet erittäin pitkiä. Hämmästyin itsekin niin lyhyestä vaikutusajasta, mutta ilmeisesti kasvijauheet on kehitetty nykyään niin hienojakoisiksi, että ne värjäävät hiuksen paljon aiempaa tehokkaammin ja nopeammin.

    Värin huuhtelemisen jälkeen tyvi näytti ärhäkän oranssilta, mutta sävy pehmeni jo hiusten kuivaamisen aikana. Sain ohjeen olla pesemättä hiuksia pariin päivään, sillä väri jatkaa vielä kehittymistään hiuksessa. Noudatin ohjetta, ja niin siinä kävikin, että etenkin ensimmäisen päivän aikana havaitsin hiusten sävyssä selkeää muutosta. Lähinnä se muuttui tasaisemmaksi ja siitä katosi liika oranssisuus.

    Koko muodonmuutoksen hinnaksi tuli 119€, mikä tuntuu todella pieneltä summalta siihen työmäärään nähden. Hiuksista tuli tismalleen sellaiset mitä toivoin, ehkä jopa sitäkin kauniimmat! Voin olla varma, etten olisi päässyt lähellekään tätä lopputulosta kotona, mistä syystä olenkin erittäin tyytyväinen siitä että päätin kävellä ekokampaamon ovesta sisälle.

    Nyt minulla on täysin luonnollisilla aineilla värjätty hius, joka tuntuu ja näyttää hyvältä. Henna antoi hiuksille kiiltoa ja rakennetta. Tukka näyttää paksulta ja hyvinvoivalta, lisäksi se on paljon helpommin muotoiltavissa. Hiuksissa on enemmän tukea ja rakennetta, mikä tuntuu huikealta saavutukselta ilman muotoilutuotteita.

    Mitä kasviväreihin tulee, meistä tuli kyllä erottamattomat ystävät. Ecosalon Edenissä käynti oli myös aivan ihanan rentouttava kokemus, aika lensi ihan siivillä Annin kanssa jutellessa! Hän ymmärsi hiusvisioni ilman, että siitä olisi tarvinnut juuri edes kertoa, ja loihti kutrini kauniiksi kertaheitolla. Aivan älyttömän suuret suositukset siis hänelle ja Edenille, uskon, että jos sinne menet, et kyllä tule pettymään!

    Kasviväreistä löytyy paljon tietoa netistä ja jonkin verran on aiheesta kirjoitettu kirjojakin. Pieni mutta informatiivinen tietopaketti löytyy muun muassa Edenin blogista täältä. Mikäli haluat siirtyä kasviväreihin, mutta käännyt mieluiten kampaajan puoleen, voit tarkistaa löytyykö omalta paikkakunnaltasi ekokampaajaa tämän kartan avulla. Jos satut liikkumaan Lappeenrannan suunnilla, suosittelen lämpimästi pyörähtämään EcoSalon Edenissä!

     

    Onko teillä kokemuksia kasviväreistä?

    Sinapinkeltainen puolikuumanikyyri

    Vuosien ajan lakkakokoelmassani oli aikamoinen vajavaisuus. Häpeäpilkku suorastaan. Jokin sellainen lakka puuttui minulta, minkä moni voisi kokea peruskaluston kulmakiveksi. Sinapinkeltainen cremelakka. Sellaista ei minulta löytynyt, enkä oikeastaan sitä kovasti kaivannutkaan. Paitsi ehkä kerran vuodessa, syksyisin, kun Color Clubin Je Ne Sais Quoi vilahteli blogeissa.

     

    Nyt viimeisen vuoden aikana rakkauteni keltaisen eri sävyihin on syventynyt, ja olen huomannut haaveilevani jopa sinapinkeltaisesta mokkatakista. Kaappiini on myös eksyneet sinapinkeltaiset nilkkurit, ja onpa keltainen vilahdellut arkimeikissänikin. Niinpä olikin korkea aika korjata tämä vääryys, jota olin lakkakaapilleni aiheuttanut. Tilaukseen lähti mikäs muukaan, kuin Color Clubin Je Ne Sais Quoi.

     

    Tilaamisen jälkeen muhittelin kaunotarta lakkauspöydälläni aivan liian pitkän ajan. En oikein keksinyt oikeanlaisia koristeluja sen pariksi. Samalla myös tuntui siltä, että se pitäisi lakata kynsille jonain oikein erityisenä päivänä.

     

    Eilen illalla lakkauksia uusiessani olin oikein erityisen iloisella mielellä, ja siksi tuntuikin luontevalta tarttua tähän pirtsakkaan lakkapulloon. Koristeluiksi päätyi puolikuut ja pitsireunukset, kaikki totta kai vapaalla kädellä maalattuna. Toki vinyylit olisi olleet mahtavat apuvälineet, vaan arvatkaapa ajattelinko asiaa vasta sitten, kun keltaiset oli jo kynsillä. Märkinä, kuinkas muutenkaan. Saatoin jo haistaa katastrofin ajatellessani, millä ihmeen konstilla kaivelisin vinyylit koristelaatikostani – niinpä tartuin sen sijaan pöydällä lojuneeseen siveltimeen. Lähempää tarkastelua kynnet eivät siis tällä kertaa kestä, vaikka kaukaa ovatkin kelvolliset.

     

    Käytetyt tuotteet:
    Aluslakka: Kiara Sky*
    Sinapinkeltainen cremelakka: Color Club – Je Ne Sais Quoi
    Oranssi lakka: piCture pOlish – foxy*
    Päällyslakka: Kiara Sky*
    + Mont Marté valkoinen akryylimaali 
    *Tähdellä merkityt tuotteet saatu

     

    Mutta se niistä kynsistä sitten! Arvatkaapa, miksi olin niin innoissani ja iloisilla mielin eilen illalla? No minäpä varasin ajan ekokampaajalle! Pitkän pohdinnan jälkeen päätin siis tosiaan luopua markettiväreistä, ja siirtyä täysin luonnolliseen vaihtoehtoon. Koska aihe on itselleni uusi, päätin antaa pehkoni ammattilaisen osaaviin käsiin. Edessä olisi siis pieni muodonmuutos, jännittävää!

     

    Löytyykö sinulta sinapinkeltaista cremelakkaa?

    20 kysymystä – millainen bloggaaja olet?

    Nyt on ihan pakko todeta, etten edes muista, milloin olisin tarttunut jonkinlaiseen blogihaasteeseen ja kirjoittanut siitä postauksen! Sen vuoksi päätinkin vähän aikaa sitten napata kopin Lindan blogissa vilahtaneesta ”Millainen bloggaaja olet?” -haasteesta, sillä onhan se nyt ihan fakta, että tällaisten toteuttaminen on mukavaa vaihtelua. Tänään siis perehdytään kysymysten ja vastausten muodossa omiin ajatuksiini bloggaamisesta!

    1. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

    Blogi lähti käyntiin alunperin kynsikärpäsen puremasta, kun Instagram ei enää tuntunut riittävältä alustalta kynsijuttujen jakamiseen. Kiinnostus bloggaamista kohtaan on kuitenkin ollut verissäni vahvana jo vuosia ennen sitä, ensimmäisen runoblogini starttasin peruskoulussa ja sen jälkeen erinäisiä ”bloginpoikasia” tuli putkauteltua pihalle suurin piirtein kerran vuodessa. Mikään niistä ei kuitenkaan innostanut kuten tämä, joten blogit elivät keskimäärin viiden postauksen ikäisiksi, jos niinkään pitkään.

     

    2. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogia?

    Tätä nimenomaista blogia on tullut raapusteltua vuoden 2014 lokakuusta, vuosia on siis takana kolme ja rapiat.

     

    3. Kuvaile blogiasi. Mikä on sen pääasiallinen aihe ym.?

    Huh miten inhoan tätä kysymystä!  Kaikki blogin esittelytekstit ovat ihan tuskallisia kirjoittaa, miten tätä sillisalaattia voisi kuvailla? Joo, blogissa on punainen lanka, ja aika selvät aiheet, mutta sen sisällön ja tavoitteen kiteyttäminen pariin lauseeseen tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Siispä sanon vain, että kynsiä ja kosmetiikkaa. Simple as that.

     

    4. Kuinka usein päivität blogiasi?

    Blogia pidempään seuranneet tietävät, että tässä kohtaa minulla on kultaisia tavoitteita, joita en vain koskaan saavuta. Kirjoitan vain inspiraation iskiessä, joten mitään varastopostauksia minulla ei ole. Samasta syystä blogikin päivittyy silloin kuin sattuu, vaikka todella tiedän, että tässä pitäisi petrata. Olisi ihan huikeaa, jos olisi säännöllinen postausrytmi ja muutama juttu aina varastossa niitä hetkiä varten, kun inspis on hukassa!

     

    5. Kummat ensin, kuvat vai teksti?

    Rakastan kirjoittamista, mutta minulla on aika paha ”tyhjän paperin kammo”. Tarvitsen siis postauksen kuvat raamiksi tekstilleni, että juttua syntyy. Siispä kuvat tulee aina otettua ja muokattua ennen postauksen kirjoittamista.

    6. Mistä saat inspiraatiota postauksiisi?

    Inspiroidun aika helposti ihan arkisistakin asioista, ja uusia postausideoita putkahtelee päähän yllättävissäkin tilanteissa. Aikaisemmin isoin ongelmani oli, että ne kivoimmat juttuideat pääsivät unohtumaan ennen toteutusta. Siksi nykyään ylläpidänkin postausideoiden listaa, jota päivittelen aina tilaisuuden tullessa.

     

    7. Bloggaatko mieluiten aamulla, päivällä vai illalla?

    Hmm, tämä riippuu ihan päivästä! Pääasiassa olen enemmän iltaihminen, minkä vuoksi usein ajastankin seuraavan aamun postauksen valmiiksi edellisenä iltana/yönä. Mutta kyllä niitä postauksia syntyy muinakin vuorokaudenaikoina.

     

    8. Kuinka usein teet jotain blogisi eteen kuten otat kuvia, luonnostelet uusia postauksia, vastaat kommentteihin tms.?

    Kyllä tämä jokapäiväistä hommaa on. Mutta en ollenkaan valita, kivaa puuhaahan tämä on ♥

     

    9. Luetko muiden blogeja? Minkä tyylisiä?

    Luen paljon erilaisia kynsi- ja kosmetiikkablogeja, mutta lukulistalle mahtuu muutakin. Kevyenä luettavana tykkään lifestyleblogeista, mutta parhaiten kosmetiikkajuttujen lisäksi uppouduin erilaisiin DIY-ideoihin, urablogeihin tai blogikonsulttien kirjoituksiin. Lisäksi klikkailen auki mielenkiintoisella otsikolla varustettuja juttuja aika monenlaisista blogeista aina Facebookin blogiryhmiä, tai muita blogilistoja selatessani.

     

    10. Mitkä asiat toisten blogeissa kiinnittävät huomiosi ja saavat sinut liittymään ehkä jopa lukijaksi?

    Paras juttu, millä minut voi vakuuttaa, on vahva, oma tyyli erityisesti tekstissä! Lähes joka blogissa on nykyään komeat kuvat, mutta mukaansatempaava, kevyellä huumorilla höystetty ”värikäs” kirjoitustyyli erottuu aina edukseen.

    11. Kolme parasta asiaa bloggaamisessa?

    Yhteisöllisyys muiden bloggaajien ja lukijoiden kesken on ykkössijalla. Mitä enemmän kommenttikentässä syntyy keskustelua, sitä innokkaammin säntään suunnittelemaan seuraavaa postausta! Toinen huikea tunne on se, jos pystyy oikeasti auttamaan jotakuta jollakin konkreettisella tavalla. Ne kerrat, kun joku on kertonut löytäneensä blogini avulla uuden suosikkituotteen ovat jääneet vahvasti mieleeni. Kolmas paras juttu on bloggaamisen luovuus. Koen, että pääsen blogin kautta toteuttamaan itseäni ihanalla tavalla.

     

    12. Entä kolme huonointa asiaa?

    Se, että kaiken pitäisi olla niin täydellistä. Jotta blogi saisi lukijoita ja sinne kommenttikenttään syntyisi sitä ihanaa keskustelua, pitäisi homman olla suorastaan ammattimaisella tasolla. Ei kelpaa puolivillaiset kuvat tai ajatustenvirta kuvateksteinä, eikä riitä, että postauksen vain pieraisee ulos ja se on siinä. Pitää osata SEO-tekniikat ja hallita houkuttelevat otsikot, eikä missään nimessä saisi kirjoittaa mistään merkityksettömästä. Postauksia pitäisi myös markkinoida, sillä eihän kukaan enää nykyään seuraa mitään blogia aktiivisesti, vaan mielenkiintoiset artikkelit vain klikataan auki jos niihin somessa tai blogilistoilla törmätään. Haluaisin kovasti palata takaisin siihen aikaan, kun blogeilla oli omat lukijakuntansa eikä tekstejä suunnattu vain harmaalle massalle. Toki haluan uskotella itselleni, että tätäkin blogia seuraa edes kourallinen ihmisiä säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta se saattaa olla vähän liikaa toivottu. Ikävä kyllä, blogien kultainen aika taitaa pikkuhiljaa olla ohi. Muita huonoja puolia en sitten keksikään, ja siksipä tätä sisältöä aionkin tuottaa niin pitkään, kun edes joku jaksaa niitä kommentteja kirjoitella! Kiitos siis tuhannesti teille, jotka sellaisia jätätte ♥

     

    13. Oletko mielelläsi vuorovaikutuksessa lukijoidesi kanssa, eli vastaatko mielelläsi esimerkiksi kaikkiin saamiisi kommentteihin?

    Koko blogiurani aikana en ole jättänyt yhden yhtä kommenttia vastaamatta, saati poistanut muiden kommentteja blogistani. Kommentit ovat minulle erittäin tärkeitä, ja erittäin mielelläni niihin vastailenkin. Ikävä kyllä vastaukset eivät aina tule ihan välittömästi, lähinnä siksi, että luen kommentit aina heti puhelimella, mutta vastaan niihin mieluiten vasta näppiksen ääreen päästessäni. Yleensä se siis tarkoittaa sitä, että vastaan kommentteihin seuraavaa postausta kirjoittaessani.

     

    14. Onko blogillasi muita somekanavia, kuten Instagramia tai Facebook-sivuja?

    Löytyy Facebook-sivut täältä, Instagram täältä ja nyt viimeisimpänä lisäyksenä Pinterest täältä. Aktiivisimmin sisältöä syntyy Facebookissa, joten sitä ainakin suosittelen seuraamaan mikäli juttuni kiinnostavat!

     

    15. Onko sinulla luonnoksissa useampia valmiita tai lähes valmiita postauksia vai kirjoitatko mieluummin yhden postauksen kerrallaan ja julkaiset sen heti?

    Kuten aiemmin mainitsin, minulla olisi kovasti petrattavaa tässä asiassa. Luonnoksia on siis hyvin harvoin varastossa, yleensä kirjoitan seuraavan aamun postauksen edellisenä iltana.

     

    16. Bloggaatko avoimesti, eli tietääkö tuttavapiirisi blogistasi, vai pyritkö pitämään blogisi mahdollisimman tarkkaan omana tietonasi?

    Kyllä ne kaikki tietää. Itse asiassa olen ollut tästä blogista alusta asti niin innoissani, että perheelle ja lähimmille kavereilleni hehkutin asiaa heti hommaan ryhdyttyäni. Muille tuttaville olen kertonut siinä vaiheessa, kun asia on tullut luontevasti puheeksi.

     

    17. Hyödytkö blogistasi taloudellisesti tai saatko esimerkiksi tuotteita testattavaksi blogisi kautta?

    Olen äärimmäisen kiitollinen saadessani todeta, että blogi on tarjonnut minulle paljon mahdollisuuksia testata sellaisia tuotteita, joihin minulla ei muuten välttämättä olisi ollut varaa. En mitenkään kykenisi ostamaan sellaista määrää tuotteita, joita voin testata yhteistyökumppanieni ansiosta. Tämän koen isoksi asiaksi siksi, että ei sitä sisältöäkään juuri syntyisi, jos ei olisi, mistä kirjoittaa. Rahallista hyötyä olen saanut affilinkkien kautta koko blogiurani ajalta noin 40€ verran, josta puolia en ole voinut edes vielä nostaa summien ollessa niin pieniä. Näistä kun maksaa vielä verot, huomaa, että ollaan aika kaukana rikastumisesta 😀

     

    18. Mikä tarina on blogisi nimen takana vai onko sillä tarinaa lainkaan?

    Jostain syystä halusin käyttää omaa nimeäni blogin nimessä, lieneekö tuo sitten mielikuvituksen puutetta vai mitä. Harkitsin kuitenkin myös Nenan Kynnet -nimeä, joten pakko myöntää, että siihen verrattuna olen nykyiseen nimeen erittäin tyytyväinen!

     

    19. Haluaisitko kehittää tai muuttaa blogiasi jotenkin? Jos, niin miten?

    Ainahan tässä haluaisi kehittyä. Erityisesti tuotekuvien ottamisessa minulla on vielä paljon treenattavaa.

     

    20. Kolme vinkkiäsi aloittelevalle bloggaajalle?

    Muuta en osaa sanoa, kuin että uskalla olla erilainen! Muiden blogien kopioiminen kostautuu aika äkkiä, kun koko sisältösi onkin vain ”halpa kopio” siitä, mitä menestyksekkäät bloggaajat ovat tehneet jo vuosikausien ajan. Tee siis jotain uutta ja ennennäkemätöntä, mikäli haluat erottua eduksesi. Kehitä omia ideoita niin blogin ulkoasun kuin sisällönkin suhteen, ja kirjoita vain niistä jutuista, mistä todella tykkäät. On olemassa sellainen sanonta, kuin että ”ei ole olemassa niin erikoista ajatusta, etteikö maailmasta löytyisi sen jakavia ihmisiä”. Eli ihan sama mitä kirjoitat, niin kunhan teet sen suoraan sydämestä, kerääntyy ympärillesi varmasti muita samoista aiheista kiinnostuneita!

     

    Siinäpä ne olivatkin sitten. Oliko tässä joitain juttuja, jotka tulivat teille yllätyksenä? Tai löytyikö asioita, joista ajattelette samalla tavalla? Kertokaa ihmeessä, palan halusta kuulla ajatuksianne! ♥

     

    Tällä kertaa en haasta ketään yksittäistä bloggaajaa tarttumaan tähän, vaan toivon, että kaikki te ihanat, rohkeat blogikollegat jotka haluatte ajatuksianne näistä aiheista jakaa, kopioisitte kysymykset blogiinne! Postauksia saa myös linkata kommentteihin, luen ne mielelläni.