Follow:
Monthly Archives

marraskuu 2015

    Voihan hampaanpoisto!

    Voi itku sentään! Muistatteko, kun kerroin teille juuri, että minulla olisi tällä viikolla aika suukirurgille joka tarkistaisi vielä yhden viisaudenhampaani, joka olisi tarkoitus poistaa kuun lopussa? No, se aika oli torstaina. Matka hammaslääkärille taittui bussilla, ja kesken matkaa jouduin vaihtamaan toiseen bussiin joka tietenkin oli 15 minuuttia myöhässä. Kun vihdoin pääsin haluamalleni bussipysäkille, olin hammaslääkäristä myöhässä jo 10 minuuttia ja loppumatka taittui juosten. Juoksin suoraan klinikan ovista sisälle ja ilmoittautumis-pisteelle, josta ystävällinen hoitaja opastikin minut kiireesti oikeaan huoneeseen. Huoneessa istahdin alas, ja sain kouraani kasallisen erilaisia pillereitä, joista kuulemma suurin osa oli antibiootteja ja yksi oli särkylääke. Ehdin jo nielaisemaan ensimmäisen kunnes tajusin kysyä, että mitä tässä oikein tänään tehdäänkään. Hoitaja katsoi minua ystävällisesti hymyillen, ja totesi, että nyt poistetaan sinulta hammas. Tuijotin hoitajaa hieman epäuskoisesti, ja selitin hänelle ja vieressä seisovalle kirurgille että hampaanpoistoonhan oli varattu toinen aika kuun lopusta, ja nyt oli vain tarkoitus tarkistaa jos hampaassa on jotain erityistä huomioitavaa. Kaksikko katsoi hetken toisiaan ja sitten taas minua, jonka jälkeen hoitaja selitti että minun olisi ihan turha tulla tänne uudestaan silloin, kun asia voitiin hoitaa jo nyt. 
    Jotta voisitte ymmärtää tuntemukseni, on minun pakko tunnustaa että poden aivan kamalaa hammaslääkärikammoa. Olen myös hyvin taipuvainen ahdistumaan ja panikoitumaan ylipäänsäkin herkästi sellaisista tilanteista, mistä kaikki eivät niin hätkähdäkään. Voitte siis vain kuvitella, kuinka paniikkiin menin. Olin nimittäin ehtinyt jo lukemaan paljon kauhukokemuksia hampaan kirurgisista poistoista, enkä saanut päästäni poistumaan ajatusta siitä, kuinka paljon toimenpide tulisi sattumaan, ja kuinka ihmeessä pääsisin pois klinikalta – olinhan alunperin varautunut tulemaan varsinaiseen hampaanpoistoon saattajan kanssa jolloin minulla olisi kyyti kotiin. 
    Operaatio sujui kaikesta huolimatta lähes ongelmitta, tosin sen jälkeen olin pitkään aivan shokkimaisessa tilassa enkä vieläkään ihan muista, mitä kaikkea kirurgi höpötti tapahtuman jälkeen. Muistan vaan pari sekavaa puhelua jotka soitin miehelleni ja hänen äidillensä sekä omalle isälleni, jotta saisin jotenkin kyydin kotiin. Mieheni äiti onneksi pääsi minut hakemaan ja kotiin pääsinkin melko pian ja siinä vaiheessa ahdistuskin oli kadonnut.
    Kerrottakoon vielä, että itse hampaanpoisto oli melkoista herkkua tähän jälkikäteen tulevaan kipuun verrattuna, ja olenkin tässä viimeiset pari päivää vedellyt särkylääkkeitä ”kaksin käsin”. Onneksi turvotus sentään on jo laskussa, leuka oli nimittäin poiston jälkeen melkoinen möhkäle!
    Mutta siirrytäänpä iloisempiin aiheisiin. Viimeisimmän lakkauksen jälkeen jäin kaipailemaan uutta liukuväriä kynsilleni, ja sellaisen toteutinkin heti, kun edellisen lakkauksen sain poistettua. Kynsille töpöttelin siis liukuna Essien maitokaakaon sävyistä Chinchillyä ja Nfu Oh:n nudea crellylakkaa numero 18. Tämän jälkeen totesin, että testaamattomana odotellut Essencen Truth or dare? -glittertopperi sopisi värimaailmaan paremmin kuin hyvin, ja sudinkin sitä sitten etusormiin, keskisormiin ja pikkurilleihin yhden kerroksen.

    Peukaloihin ja nimettömiin päädyin maalaamaan valkoisia höyheniä ensimmäistä kertaa, sillä värimaailma suorastaan huusi niiden perään. Höyhenet maalasin ohuella koristelusiveltimellä ja valkoisella Mont Marten akryylimaalilla. Lopuksi viimeistelin kynnet paksulla kerroksella Seche Viteä.

    Kynsistä tuli oikein ihanan utuiset ja unenomaiset, ja värimaailmastakin pidin kovasti. Myös Essencen glitteri miellytti silmää kovastikin, ja luulenpa, että sille löytyy paljon käyttöä jatkossakin.
    Mitäs teille kuuluu?

    Baby boomerit kukkasilla

    Oletteko kuulleet koristelutyylistä nimeltä ”baby boomer”? Kyseessä on koristelutapa, jota näkee kaikkein eniten rakennekynsillä, mutta se on aivan yhtälailla mahdollista toteuttaa luonnonkynsille. Baby boomerilla siis tarkoitetaan liukuvaa ranskalaista manikyyriä, jossa luonnonvalkoinen liukuu kärjistä kohti nudea/vaaleanpunaista kynsipetiä. Olin itseasiassa unohtanut tämän kauniin kynsityylin kunnes jokin aikaa sitten törmäsin näihin Heidin upeisiin Baby boomereihin. Silloin ajattelin, että omat taitaa jäädä nyt tekemättä kun sopivan oloista nudea lakkaa ei kokoelmastani tuntunut löytyvän.
    Väärässä kuitenkin olin, ja sen tajusinkin tässä pari päivää sitten. Olin juuri edellisiltana poistanut kulahtaneet lakkaukset ja lakannut tilalle vain pikaisesti alus- ja päällyslakan sekä väliin kerroksen Essencen Sweet as Candya. Päivän mittaan tulin sitten tuijotelleeksi läpikuultavan nudea lakkapohjaa, ja vähän jo suunnittelin tekeväni illalla ranskiksen sen päälle. Lopulta kuitenkin muistin taas Baby boomerin, ja tajusin, että Sweet as candy on lähes täydellinen nude sitä koristelutapaa varten.

    Illalla sitten töpöttelin liukuvärin Sweet as candyllä ja saman merkkisellä valkoisella Wild white waysillä. Koska valkoinen näytti mielestäni aavistuksen ”liian valkoiselta” kärjissä, lakkasin liukuvärin päälle lopuksi vielä ohuen kerroksen Sweet as candya suoraan sen omalla sudilla, jotta kärkien valkoisuus alkaisi näyttämään hivenen luonnollisemmalta. Tämän jälkeen maalailin koristeeksi kukkasia ja tein pisteitä Nfu Oh:n mustalla lakalla. Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että kyllä, osa kukkasista päätyi juuri sinne missä ne ovat piilottamaan hieman liukuvärin epäkohtia, sillä aivan täydellinen liuku on melko epätodellinen käsite ainakin itselleni.
    Lopuksi viimeistelin kynnet lisäämällä helmiäispintaiset niitit kokonaisiksi jääneiden kukkasten (tässä kädessä siis nimettömässä) keskustaan, ja lakkaamalla päälle vielä kerroksen Nail Pattern Boldnessin pikakuivattajaa, Digital Flashia. Yleensähän käytän päällyslakkana Seche Viteä sillä sitä löytyy kaapista vielä yli puolet suuresta täyttöpullosta, mutta aina tällaisiin tarkemmin koristeltuihin kynsiin lykkään Digital Flashia sillä se ei levitä koristeluja toisin kuin Seche tuppaa tekemään.
    No, kertokaapa nyt! Mitä tykkäätte kynsistä? ♥

    *** Digital Flash -pikakuivattaja saatu testattavaksi Mi Nailsilta, en hyödy linkkien klikkauksista

    Kaikki lähtee väreistä

    Välillä tulee vastaan niitä hetkiä, ettei millään keksi, mitä laittaisi kynsille. Näistä hetkistä olen joskus selvinnyt selailemalla muiden kynsitaidetta inspiraatioksi tai hakemalla ideoita ympäristöstäni, mutta silloin tällöin tulen myös konsultoineeksi miestäni. Joskus kysyn häneltä väriä tai pyydän valitsemaan lakat, mutta tällä kertaa pyysinkin miestäni kertomaan kolme numeroa 1-200 väliltä. 
    Näiden numeroiden kanssa siirryin lakkakaapilleni ja aloin laskemaan. Numerot olivat siis 73, 87 ja 159 ja niitä vastaavat lakat kaapissani vasemmalta oikealle ja ylhäältä alaspäin laskettuna olivat Essien All Tied Up, Oriflamen Lush Ivy sekä China Glazen More to Explore. Kaikki lakat olivat melkoisen kaukana toistensa sävymaailmoista, enkä oikeastaan jaksanut uskoa että ne sopisivat mitenkään päin samaan lakkaukseen. Usko alkoi siis tässä kohtaa hiipumaan, mutta jotta en bluffaisi päätin kuitenkin sutia lakat kynsille. 
    Peukaloihin ja nimettömiin lakkasin Essietä, etusormiin ja keskisormiin China Glazea ja pikkurilleihin Oriflamea. Tässä kohtaa yhdistelmä näytti jopa katastrofiselta, ja sopivia koristeluja oli vähintäänkin hankalaa keksiä. 

    Pitkän pohdinnan päätteeksi päädyin kuitenkin maalaamaan keskisormiin pöllöt akryylimaaleilla (joista tosin vain yksi onnistui siedettävällä tasolla) jonka jälkeen loput koristelut löysivät paikkansa kuin itsestään. Etusormet saivat ylleen pari lasistrassia, peukalot ja nimettömät kerroksen Essencen Glorious aquarius -glittertopperia ja pikkurillit kerroksen Essencen I feel gritty -tekstuuritopperia. Kaikki kynnet kuitenkin tasoitin Seche Vitellä kiiltäviksi sillä pikkurillin rosoisuus ei mielestäni sopinutkaan kokonaisuuteen.

    Mutta arvatkaapa mitä? Lopputuloksesta tuli yllättävän nätin näköinen, vaikka lähtöpisteessä en olisi millään sitä uskonutkaan. Välillä siis kannattaa vain valita värit ihan heittämällä, ja tapella loppuun asti, vaikka se voisikin tuntua aavistuksen epätoivoiselta.
    Mitäs pidätte? ♥