Lokakuussa kerroin teille aloittaneeni ensimmäisen estenomin opintoihini liittyvän työharjoittelun. Sain huikean mahdollisuuden päästä tutustumaan kauneustoimittajan työhön Kauneus ja Terveys -lehden toimituksessa. Harjoittelun ensimmäiset yhdeksän viikkoa ovat nyt takana päin, ja ensi viikon jälkeen on aika palauttaa avainkortti ja viimeistellä harjoitteluraportti.
Mutta miten työharjoittelu on oikein sujunut? Tänään kerron tarkemmin menneiden viikkojen meiningeistä, ja jaan puhelinkuvia päivieni sisällöstä toimitusharjoittelijana!
Lue myös: Parasta just nyt: Työharjoittelu Kauneus ja Terveys -lehdessä
Jännityksen täyteinen eka päivä
Yllä olevan kollaasin ensimmäisessä kuvassa yritän keräillä itseäni ja saada hymyn huulille. Olen juuri odottamassa junaa, ja matkalla kohti Kulosaarta ensimmäistä harjoittelupäivääni varten. Jännittää!
Toimistolle saapuessani pahin jännitys oli jo laantunut, ja kun tapasin meidän vastaavan päätoimittajan Elisa Helavuoren ala-aulassa, tunsin jo rentoutuvani. Seuraavaksi pääsin asettumaan omalle työpisteelleni ja alkoi julkaisutyökaluihin tutustuminen.
Ensimmäisenä päivänä sain omat tunnukseni meidän käyttöjärjestelmiin ja opettelin niiden käyttöä. Samalla tutustuin toimituksen henkilöstöön, eli porukkaan, josta tuli työkavereitani tuleviksi viikoiksi. Ensihetkistä lähtien tunsin oloni todella tervetulleeksi, ja tulin oikein hyvin juttuun kaikkien kanssa. Ihan turhaan edes jännitin!
Ensimmäiset työtehtäväni
Oletteko tutustuneet A-lehtien omaan, kauneus- ja terveyspainotteiseen sivustoon Terve.fi:hin? Sivustolta löytyy hyödyllisiä tietopakkauksia, A-lehtien omia bloggaajia sekä paljon materiaalia, jota lehtien toimitukset tuottavat. Valtaosa Kauneus ja Terveys -lehdessä julkaistuista jutuistakin siirretään myöhemmin Terve.fi:hin kaikkien saataville.
Ensimmäiset työtehtäväni keskittyivät tämän sivuston ympärille. Aluksi pääsin syöttämään aiemmissa lehdissä julkaistuja juttuja Terve.fi:hin, ja myöhemmin kirjoitin myös omia, lyhyitä nettijuttuja sivuille. Lisäksi tein somepäivityksiä meidän Instagramiin ja Facebookiin.
Ihan ensimmäisistä päivistä asti sain myös ideoida tulevia juttuja. Käytin siis työaikaa siihen, että luin ulkomaisia kauneusjulkaisuja, selasin kauneusryhmiä ja tutkin muotinäytöskuvia jotta bongaisin ajankohtaisia trendejä joista voisi syntyä mielenkiintoisia juttuja lehteen tai nettisivuillemme.
Pilkut paikoilleen
Ensimmäinen nettijuttuni keskittyi juuri pinnalla olleeseen trendiin, nimittäin pinnien käyttöön kampauksissa. Seuraavaksi kirjoitin infopläjäyksen kulmakarvojen laminoinnista, minkä jälkeen aloitin työstämään tulevia lehtijuttuja.
Aluksi koin A-lehtien alustoille kirjoittamisen pelottavana, sillä kieleni on kaukana täydellisestä ja kompuroin usein pilkkujen paikkoihin. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut selvitä yksin, vaan joku oikoluki tekstit aina ja sain apua niiden editoimisessa. Muutenkin auttava käsi oli aina vapaana, oli kysymys sitten miten typerä tahansa.
Hurjat haastattelut
Ensimmäinen lehtijuttuni oli sivun mittainen Mitä kuuluu? -juttu, johon haastattelin Saara Aaltoa puhelimitse. Juttu julkaistiin 13.11. ja sen jälkeen tein paljon muitakin haastatteluja. Välillä haastattelin julkisuuden henkilöitä, välillä asiantuntijoita. Aluksi se tuntui hurjalta, sillä minulla ei ollut lainkaan kokemusta vastaavista tehtävistä.
Toki olen työskennellyt aikanaan puhelinmyyjänä, eli luuriin höpöttäminen ei ollut suurin kompastuskiveni. Vaikeinta oli opetella arvioimaan, mistä kaikesta pitäisi kysyä tarkentavia kysymyksiä haastattelun aikana, jotta jutun saa kirjoitettua järkevästi. Pikkuhiljaa opin kuitenkin hahmottamaan sitä paremmin, ja haastattelupelkoni hälveni.
Vaihtelua työpäiviin
Työpäiviini on mahtunut paljon muutakin kuin näppäimistön takana istumista. Ensinnäkin minulla oli mahdollisuus pitää etäpäiviä, joista yhden käytin pääasiassa kynsien koristeluohjeiden kuvaamiseen. Ensimmäinen juttu tuolloin kuvaamistani kynsistä koski pikkujoulun kynsityylejä, ja se julkaistiin hetki sitten Terve.fi:ssä. Mikäli siis haluat inspiraatiota pikkujoulukynsiin, käy ihmeessä lukemassa tämä juttu!
Pääsin käymään myös muutamissa pressitilaisuuksissa harjoittelun aikana. Yksi niistä oli Ya Naturaen kasvoöljyn lanseeraus (siinäpä muuten ihanan kevyt öljy!). Sain tilaisuudesta mukaani tuotekassin, josta löytyi myös hurmaava kuivakukkakimppu. Tämä on koristanut työpöytääni nyt viimeiset viikot.
A-lehtien toimitiloista löytyy myös oma kuvastudio, jossa kävin seuraamassa eräitä muodonmuutos-kuvauksia. Studiolla kävimme myös räpsimässä kuvia Instagramiin ja istuinpa kerran kuvattavana itsekin.
Ikimuistoisia hetkiä
Ihan paras hetki oli se, kun sain ensimmäisen kerran käsiini lehden, josta löytyi kirjoittamani juttu Saara Aallosta. Tuntui maagiselta nähdä oma nimi printin alalaitaan painettuna!
Toinen äärimmäisen jännittävä tilanne oli, kun istahdin studiollamme kameran linssin etupuolelle kädessäni kiviset gua sha -välineet. Kuvaushetken jälkeen editoin kymmenen minuutin materiaalin vajaan kahden minuutin opastusvideoksi kasvojen gua sha -hieronnasta. Mikäli aihe kiinnostaa, video löytyy täältä.
Olisi mahdotonta listata kaikkia hyviä hetkiä ylös, sillä niitä mahtui jokaiseen päivään. Jokainen valmistunut juttu, kiinnostava haastattelu tai muu onnistumisen kokemus jää elämään muistoihini. Silti harjoittelua on varjostanut myös yksi ikävä puoli – nimittäin koti-ikävä. Tuntuu raskaalta reissata viikonlopuiksi Lappeenrantaan ja viettää iltoja isäni luona (vaikka hän toki rakas onkin). En ole varmaan koskaan ollut näin pitkää aikaa poissa kotoa, ja olo on vähän irrallinen. Harmittaa, ettemme asu enää Espoossa!
Lämmin työyhteisö ja innostava ympäristö
A-lehdillä työskennellessäni on ollut ilo huomata, kuinka ihana työyhteisö siellä on. Kaikki ovat avoimia ja ystävällisiä toisilleen, eikä mitään selkeää hierarkiaa ole havaittavissa. Minua ei missään vaiheessa ole kohdeltu mitenkään erikoisesti siksi, että olen harjoittelija. Vaikka työtehtäväni eivät tietysti olleet samanlaisia kuin meidän tuottajilla tai toimittajilla, koin silti olevani tasavertainen ja tärkeä osa työyhteisöä.
Työympäristö oli myös inspiroiva ja innostava! Meidän toimitilat on todella valoisat ja kauniit, ja A-lehdillä selvästi panostetaan työviihtyvyyteen. Aulassa on muun muassa ihan oikea takka, jossa pidetään tulta koko talvikausi ja toimitalon pihaan pystytettiin jättimäinen joulukuusi marraskuun lopulla. Toimiston pikkujoulut pidettiin 22.11., ja niiden teema oli Ms Amor. Teeman mukaisesti aulaan ilmestyi kasinopöytä, valtava pallomeri ja keikkalava tanssilattioineen. Itsekin sain kutsun pikkujouluihin, mikä oli taas lämmin osoitus työyhteisön avoimuudesta!
Pakko vielä antaa erityismaininnat meidän lounasravintolalle, jota pyörittää Sodexo. Ruoka on todella maistuvaa ja meitähän hemmotellaan joka päivä erilaisilla jälkiruoilla. Mutta mikä huikeinta, ravintola on huomioinut kaikki mahdolliset teemapäivät paitsi menuissaan, myös koristeluissaan. Halloween oli suoranainen spektaakkeli, kun lounausravintola oli koristeltu hämähäkinseitein ja verisin päin ja jälkiruokana oli kissanhiekkalaatikkoa. Kyllä maistui!
Mitä jää käteen?
Kun aloitin työharjoittelun, ainoa tavoitteeni oli päästä näkemään toimituksen arkea ja oppia ymmärtämään printtimedian tuotantoa. Olen kuitenkin saanut paljon enemmän, kuin vain nähdä tätä kaikkea. Olen nimittäin päässyt konkreettisesti osallistumaan toimitustyöhön, ja toteuttanut monenlaisia juttuja, joita voin jatkossa käyttää omina työnäytteinäni.
Harjoitteluaikana olen myös oppinut ihan älyttömän paljon uusia taitoja, ja kehittänyt vanhoja! Olen päässyt käyttämään uudenlaisia julkaisutyökaluja ja ottanut valtavia harppauksia kirjoittajana. Itsevarmuuteni on kasvanut ja olen oppinut bongailemaan kauneustrendejä, joihin aiemmin en olisi edes tajunnut kiinnittää huomiota.
Nyt kun kirjoitan tätä postausta, tuntuu, että silmissäni on roskia. Tulen todella ikävöimään A-lehdillä työskentelyä, ja olen edelleen ihan käsittämättömän kiitollinen siitä, että olen saanut tämän kokemuksen. Toivottavasti ensi viikko kuluisi mahdollisimman hitaasti – tulen nimittäin todella ikävöimään tätä kaikkea!
